Liikenneturvallisuusstrategia 2022-2026
Vuodet 2022–2026 kattavassa, Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisemassa, liikenneturvallisuusstrategiassa linjataan merkittäviä toimenpiteitä raideliikenteen sekä muiden liikennemuotojen turvallisuuden parantamiseksi. Raideliikenteen kohdalla strategiassa pureudutaan etenkin tasoristeysonnettomuuksien ja allejääntien estämiseen, digitalisaation ja automaation edistämiseen sekä turvallisuusviestinnän tehostamiseen.
Tavoitteena liikenneturvallisuuden kokonaisvaltainen parantaminen
Liikenneturvallisuusstrategian tavoitteena on parantaa liikenneturvallisuutta kokonaisvaltaisesti kaikkien liikennemuotojen osalta. Liikenneturvallisuusstrategian keskiössä on laaja-alainen lähestymistapa liikenneturvallisuuteen ja sen toimenpideohjelma sisältää keinoja kaikkien liikennemuotojen turvallisuuden parantamiseksi. Visiona on, että kaikki liikennemuodot olisivat vuoteen 2050 mennessä niin turvallisia, ettei kukaan enää loukkaantuisi tai joutuisi kuolonuhriksi liikenteessä.
Jotta nollavisio loukkaantumisten ja kuolemien välttämiseksi on mahdollista saavuttaa, tarvitaan eri toimijoiden välistä systemaattista yhteistyötä. Suomen raideliikenteen osalta turvallisuustaso on hyvä ja lisäksi matkustajaturvallisuus on erinomaisella tasolla. Turvallisen liikkumisen kannalta eri toimijoiden välinen yhteistyö sekä turvallisuuskulttuurin kehitys ovat raideliikenteessä ensiarvoisen tärkeitä. Raideliikenteessä nopeudet ja massat ovat kuitenkin suuria, minkä vuoksi raiteilla liikkumiseen liittyy myös turvallisuushaasteita.
Strategian keskiössä allejääntien ja henkilövahinkojen estäminen
Valtaosa rautateillä tapahtuvista henkilövahingoista aiheutuu allejäänneistä, joista suurin osa on tahallisia. Tahallisia allejääntejä tapahtuu junaliikenteen lisäksi myös metroliikenteessä, vaikkakin vähemmän kuin rautateillä. Rautatieliikenteen henkilövahingoista keskusteltaessa varsinkin tahalliset allejäännit jäävät usein pimentoon. Liikenneturvallisuusstrategiassa tahalliset allejäännit tunnistetaan haasteeksi myös raideliikenteen ulkopuolella. Tämä näkyy strategiassa siten, että ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä halutaan tehostaa tiiviillä poikkihallinnollisella yhteistyöllä viranomaisten ja muiden tahojen kesken. Lisäksi raideliikenteen itsemurhien ehkäisy sovitetaan yhdeksi näkökulmaksi muihin julkisen hallinnon strategioihin.
Toinen ihmishenkien menetyksiä aiheuttava onnettomuustyyppi on tasoristeysonnettomuudet, joiden syntymiseen vaikuttavana tekijänä ovat usein moottoriajoneuvon kuljettajan havainnointivirheet. Tämä tarkoittaa, ettei kuljettaja havainnut lähestyvää junaa tai havaitsi sen niin myöhään, ettei onnettomuutta ollut mahdollista enää välttää. Ensisijainen keino vähentää tasoristeysonnettomuuksia on tasoristeysten fyysisen ympäristön muokkaaminen. Tasoristeyksen ja sen ympäristön tulisi olla sellainen, että se tukee kuljettajaa ja mahdollistaa turvallisen toiminnan tasoristeyksessä.
Liikenneturvallisuusstrategiassa nostetaan esiin myös turvallisen tasoristeyksissä liikkumisen edistäminen viestinnän keinoin. Lisäksi strategiassa linjataan toimenpide Väyläviraston tasoristeysohjelman jatkamisesta. Kyseisen ohjelman tavoitteena on parantaa rautatie- ja tienkäyttäjien turvallisuutta. Strategiassa linjattujen toimenpiteiden kautta on myös tarkoitus selvittää, miten tasoristeyksissä tapahtuneista havainnointivirheistä voidaan kerätä tietoa myös muissa kuin onnettomuustilanteissa, tasoristeyksien turvallisuuden parantamiseksi.
Myös ratatöiden sekä junaliikenteen yhteensovittaminen lukeutuu yhdeksi henkilövahinkoja aiheuttavaksi tekijäksi rautateillä. Suurin syy junaliikenteen ja ratatyöntekijöiden turvallisuuden vaarantumiselle on se, ettei liikenteenohjauksessa ole aina varmaa tietoa siitä missä ratatöitä tehdään. Ratatöiden turvallisuuspoikkeamien taustalla on esimerkiksi turvallisuuskulttuuriin sekä osaamiseen liittyviä puutteita.
Kohti turvallisempaa tulevaisuutta
Liikenneturvallisuusstrategiassa on linjattu yhteensä 103 toimenpidettä, joista 20 kohdistuu raideliikenteeseen. Toimenpiteissä on raideliikenteen osalta otettu huomioon etenkin tasoristeysonnettomuuksien sekä allejääntien estämiseen tähtäävät keinot. Esimerkkejä näistä keinoista ovat itsetuhoisen käyttäytymisen tunnistamisen kehittäminen sekä eri toimijoiden välisen poikkihallinnollisen yhteistyön syventäminen tahallisten allejääntien ehkäisemiseksi. Tahattomia allejääntejä puolestaan pyritään ehkäisemään esimerkiksi keräämällä tietoa sellaisista rautateiden ongelmakohdista, joissa tapahtuu luvattomia ylityksiä sekä viestimällä siitä, että asiaton liikkuminen raiteilla on kielletty. Lisäksi osa raideliikenteen toimenpiteistä suuntautuu kyberturvallisuuden ja automaation edistämiseen sekä turvallisuusviestinnän tehostamiseen.
Traficomin tehtävänä on valvoa ja edistää rautatieturvallisuutta ja seurata rautatieturvallisuustavoitteiden saavuttamista sekä rautatieturvallisuuden kehittymistä. Traficom käsittelee myös rautatieliikenteen harjoittajien, rataverkon haltijoiden sekä kaupunkiraideliikenteen toimijoiden tekemät onnettomuus- ja vaaratilanneilmoitukset. Ilmoituksia hyödynnetään raideliikenteen turvallisuutta analysoidessa sekä valvontatoimia ja viestintää suunnitellessa. Lisäksi virasto voi käynnistää onnettomuustutkinnan tilanteessa, jossa Onnettomuustutkintakeskus ei tutkintaa tee, mutta tutkinta on tarpeen raideliikenteen turvallisuuden edistämiseksi.