Tietoa kelluntahaalareista

Kelluntahaalarit ovat saavuttaneet suosiota veneilijöiden, kalastajien ja pilkkijöiden keskuudessa. Syitä suosioon on useita: haalarit ovat lämpimiä, voivat toimia sadevaatteina ja tarjoavat kelluttavuutta rajoittamatta kuitenkaan ihmisen liikkuvuutta, sillä kelluttava materiaali on usein jaettu tasaisesti puvun eri osiin. Kelluntahaalarit kuuluvat tyypillisesti 50N kelluntaväli ryhmään.

Kelluntahaalareilla on kuitenkin myös useita puutteita, minkä takia niiden käyttöä voi suositella vain varauksin. Kategoriansa mukaisesti kelluntapukine sopii käytettäväksi vain kun käyttäjällä on hyvä uimataito ja hän liikkuu rannan läheisyydessä tai hän on muun avun lähellä. Muissa tapauksissa kelluntahaalaria tulisi käyttää yhdessä 275N liivin takia, sillä kelluntahaalari ei yksinään takaa vedessä uupuneelle henkilölle turvallista kellumisasentoa, eikä kykene kannattelemaan uupuneen henkilön kasvoja riittävän korkealla veden pinnasta. Kellunta asento voi olla jopa huonompi kuin kelluntaliivejä käytettäessä, johtuen kelluttavan materiaalin tasaisesta jakautumisesta ympäri pukua ja puvun sisään mahdollisesti jäävästä ilmasta. Mikäli pelkkää kelluntapukua käyttävä henkilö joutuu veden varaan ja uupuu aallokossa, hän hukkuu, ellei kykene omilla toimillaan kannattelemaan päätään veden pinnalla.

Kelluntahaalarit eivät ole vedenpitäviä, eivätkä tarjoa riittävää suojaa hypotermiaa vastaan, eikä niitä pidä sekoittaa varsinaisiin pelastautumispukuihin. Työterveyslaitoksen tekemissä testeissä on havaittu, että kelluntapuku voi haitata uimista ja tekee siitä raskasta. Lisäksi joidenkin pukumallien sisään voi jäädä vettä, mikä voi merkittävästi haitata henkilön nousemista vedestä.