Rautateistä raideliikenteeseen – uuden oppiminen, jatkuva kehittäminen ja vankka yhteistyö vievät eteenpäin

Oma virkamiesurani alkoi silloisessa Liikenteen turvallisuusvirastossa Trafissa yhdeksän vuotta sitten ja ennen Trafia kokemukseni rautateistä rajoittuivat lähinnä junalla matkustamiseen. Aluksi tuntui siltä kuin olisin sukeltanut kokonaan uuteen maailmaan ja sitähän se käytännössä olikin. JKV, YTM, ERTMS, ISA, YTE jne. – uutta termistöä ja lyhenteitä heitettiin eteen jatkuvalla syötöllä, mutta pikkuhiljaa termit tulivat tutuksi.

Omalla työllä konkreettinen vaikutus sääntelyyn ja toimijoiden arkeen

Satuin aloittamaan otolliseen aikaan, sillä turvallisuusjohtamisjärjestelmävaatimuksia oli juuri laajennettu koskemaan yksityisiä rataverkkoja sekä pienempiä rautatieliikenteen harjoittajia, ja mielenkiintoista työtä riitti luvituksessa, kun eri kokoiset ja erilaiset taustat omaavat toimijat ottivat käyttöön omia järjestelmiään. Viranomaisnäkökulmasta yksi iso haaste liittyi (ja liittyy vieläkin) toimijoiden erilaiseen kokoon ja toiminnan luonteeseen ja siihen, että kaikille yhteisiä vaatimuksia pystytään suhteuttamaan eri toimijoiden toimintaan nähden oikeudenmukaisesti, mutta kuitenkin turvallisuus riittävällä tasolla huomioiden.

Suomalaisia rautatietoimijoita ja rautatiejärjestelmää yleensäkin koskevat (turvallisuus)vaatimukset pohjautuvat pääasiassa EU-tason säädöksiin. Traficom vaikuttaa laajalla rintamalla myös EU-tasolla Euroopan rautatievirasto ERA:n sekä komission vetämissä työryhmissä, sillä suomalaisten toimijoiden etuja voidaan parhaiten edistää silloin, kun säädöksiä ollaan luonnostelemassa. Tähänastisen virkamiesurani puolivälissä olin mukana ERA:n vetämässä työryhmässä, jossa turvallisuusjohtamisjärjestelmävaatimuksia päivitettiin uuteen uskoon osana rautateiden 4. pakettia. Haasteita tulee, kun saman pöydän ääressä yli kahdenkymmenen jäsenmaan mielipiteet ja näkemykset pyritään ottamaan huomioon ja löytämään kompromisseja. Kaikesta onneksi päästiin (ainakin jossain määrin) yhteisymmärrykseen ja työ loppujen lopuksi hyvällä menestyksellä päätökseen. Itse pääsin kokemaan konkreettisesti sen, miten omalla työllä pystyi vaikuttamaan merkittävästi toimijoita koskevaan sääntelyyn ja sitä kautta toimijoiden arkeen ja käytännön työhön.

Kaupunkiraideliikenteeseen oppia rautateiltä

Vuonna 2016 alkaen virastomme valvontavastuulle tipahti täysin uusi liikennemuoto: kaupunkiraideliikenne, eli metrot ja ratikat. Vaikka metrot ja ratikat kiskoilla kulkevatkin, eroavaisuuksia rautateihin löytyy rutkasti. Molemmat systeemit ovat vuosien saatossa kehittyneet omanlaisiksi kokonaisuuksiksi. Virastomme tehtäväksi tuli valmistella uusien tehtävien vastaanotto sekä luonnostella määräys toimijoiden turvallisuusjohtamisjärjestelmävaatimuksista, sillä EU-sääntely ei koske kaupunkiraideliikennettä. Vaatimukset pohjasimme kuitenkin hyvin pitkälle hyviksi todettuihin rautatiepuolen kriteereihin. Lähdimme kehittämään myös valvontaa hyvässä yhteistyössä olemassa olevien toimijoiden kanssa ja molemmin puolinen oppimisprosessi jatkuu vielä tänäkin päivänä. Metrojen ja ratikoiden myötä virastossamme ryhdyttiinkin puhumaan rautateiden sijaan raideliikenteestä, joka kuvaa kattavammin toimintakenttäämme.

Raideliikenne on liikennemuotona etenkin viime vuosina nostanut profiiliaan ympäristöystävällisenä ja energiatehokkaana kulkutapana. Kaupunkiraideliikenteen suosio on noussut ja raitioteitä suunnitellaankin tällä hetkellä jo useammassa kaupungissa pääkaupunkiseudun ja Tampereen lisäksi. Lisäksi esillä on ollut paljon suunnitelmia duoraideliikenteestä, jotka nimensä mukaisesti yhdistäisivät rautatieliikenteen kaupunkiraideliikenteeseen. Isossa kuvassa digitalisaation edistyminen on kasvattanut paitsi mahdollisuuksia, myös uhkia. Virastossamme on kasvatettu asiantuntemusta erityisesti raideliikenteen kyberturvallisuuden saralla ja aiheeseen on herätty myös kansainvälisellä tasolla. Mielenkiintoisia työtehtäviä riittää siis jatkossakin.

Kohti ihmiskeskeistä, ihmisen toiminnan ja asenteet huomioivaa turvallisuusajattelua

On ollut ilahduttavaa todistaa toimijoiden kohdalla vuosien varrella tapahtunutta muutosta erityisesti turvallisuutta koskevissa asenteissa sekä turvallisuuskulttuurissa yleensä. Jos vertaa raideliikenteen nykytilannetta siihen, mitä se oli vuonna 2012 kun aloitin virkamiesurani, isoin muutos raideliikenteen turvallisuuden saralla on mielestäni ollut se, että johtamisjärjestelmävetoisesta lähestymistavasta on edetty pikkuhiljaa kohti ihmiskeskeistä, ihmisen toiminnan ja asenteet huomioivaa turvallisuusajattelua. Myös huomion kiinnittämistä positiivisiin asioihin ja onnistumisiin on viime aikoina pyritty nostamaan esille turvallisuustyössä. Vastaavasti on kehitetty ennakoivaa turvallisuusriskien huomioimista sen sijaan, että reagoidaan vasta sitten, kun jotain tapahtuu.

Pitkälle ollaan tultu siitä mistä on lähdetty, mutta tulee muistaa, että vaikka kehitystä on tapahtunut, turvallisuuden ylläpitäminen vaatii jatkuvaa työtä. Tämä koskee niin raideliikennetoimijoita kuin liikenteen turvallisuusviranomaista. Traficomin puolesta pyrimme antamaan toimijoille työkaluja ja mahdollisuuksia onnistua turvallisuuden saralla ja omalta osaltamme kehittämään toimintaamme mahdollisimman hyvin toimijoita tukevaksi, sillä sitä vartenhan mekin olemme olemassa.

Omassa työssäni olen oppinut paljon EU:n toiminnasta ja siitä, millä eväin eurooppalaisessa yhteistyössä voi parhaiten onnistua. Lisäksi olen päässyt vaikuttamaan siihen, että toimijoita koskevasta sääntelystä tehtäisiin mahdollisimman selkeää ja niin toimijoiden kuin viranomaistenkin tarpeet huomioivaa. Hienointa on ehkä ollut silti havaita se, kuinka ammattitaitoisia, työlleen ja turvallisuuden edistämiselle omistautuvia ihmisiä raideliikenteen parissa niin meillä virastossa, toimijoiden erilaisissa tehtävissä kuin kansainväliselläkin kentällä toimii – heidän joukkoonsa on ilo kuulua.

Kirjoittaja Antti Kesälahti toimii raideliikenteen erityisasiantuntijana Traficomissa. Jatketaan keskustelua Twitterissä @KesalahtiAntti (Ulkoinen linkki)