Taajuussuunnittelulla turvataan kattavat radio- ja tv-palvelut kaikkialla Suomessa

Kuluttajien käyttämien mobiililaitteiden ja videosovellusten kirjo kasvaa koko ajan, mutta lineaarisella eli perinteisellä televisiolla on edelleen vahva asema median kokonaiskulutuksessa. Jakelualustoista laajakaistan asema vahvistuu vuosi vuodelta videosisältöjen välityksessä.

Suomalaiset ovat perinteisesti kuuliaista radiokansaa. Radiokanavatarjonta on Suomessa hyvin kattava valtakunnallisista kanavista osavaltakunnallisiin sekä alueellisiin ja paikallisiin kanaviin. Analoginen radio on Suomessa edelleen vahva, vaikka pidemmällä tähtäimellä on jo nähtävissä, että radiojakelu siirtyy median kulutustottumusten muutosten myötä yhä enemmän laajakaistaverkkoihin.

Televisiosisältöjen jakelutavat kehittyvät

Suomessa on reilut 2,5 miljoonaa tv-taloutta. Vajaa puolet tv-lähetysten vastaanotosta tapahtuu UHF-taajuusalueen antennitelevisioverkon kautta, loput pääasiassa kaapelitelevisioverkoissa. Lisäksi noin 600 000 vapaa-ajan asunnolla tv-vastaanotto on yleisintä antennitelevisioverkon välityksellä. Televisiosignaalin vastaanottaminen internetliittymän kautta (IPTV, Internet Protocol Television) yleistyi aluksi nopeasti, mutta on viime vuosina tasaantunut vajaaseen 600 000 kotitalouteen. IPTV-liittymällä tarkoitetaan teleoperaattorien laajakaistaliittymän kautta kotitalouksille tarjoamia tv-palveluja. IPTV-liittymän kautta on mahdollista katsoa samaa reaaliaikaista lähetystä kuin kaapeli- tai antennitelevision kautta. IPTV on usein täydentävä palvelu, joka ostetaan muiden vastaanottotapojen oheen laajakaistaliittymän yhteydessä. 

Antennitelevisioverkkojen käytössä olevien taajuuksien määrä supistui voimakkaasti 2010-luvulla, kun mobiililaajakaistan käyttöön osoitettiin lisää aiemmin tv-käytössä ollutta taajuuskapasiteettia. Nykyisellään UHF-taajuusalueella lähetetään televisio-ohjelmia kuudessa kanavanipussa, joiden väestöpeitto vaihtelee 90 prosentista 99,96 prosenttiin. Yleisradion kanavat lähetetään sekä perus- eli SD-tasoisina (Standard Definition) että teräväpiirto- eli HD-tasoisina (High Definition) kanavanipuissa, joiden väestöpeitto on 99,96 prosenttia. Yhteensä kanavanipuissa on noin 20 vapaasti vastaanotettavaa tv-kanavaa ja noin 30 maksu-tv-kanavaa.

Antennitelevisioverkoissa teknologiasiirtymä on viivästynyt alkuperäisestä, mutta lähivuosina on tarkoitus siirtyä käyttämään pelkästään DVB-T2-lähetystekniikkaa (Digital Video Broadcasting - Terrestrial 2). DVB-T2-tekniikan avulla myös antenniverkoissa voidaan tarjota teräväpiirto- eli HD-tasoisia ohjelmistoja, sillä se mahdollistaa taajuuksien tehokkaamman käytön lisäämällä kanavanippukohtaista kapasiteettia yhdessä tehokkaamman ohjelmistojen pakkaustekniikan kanssa. 

Mitä tarkempaa kuvanlaatua välitetään, sitä enemmän kapasiteettia ohjelmiston välittäminen edellyttää. Koska kanavanippujen kapasiteetti on rajattu, tulee lähetykset pakata teknisesti tehokkaammin lähetystä varten. Peruslaatuisia SD-lähetyksiä lähetetään DVB-T-verkoissa MPEG2-pakattuina. HD-lähetys vaatii käytännössä vähintään MPEG4-videonpakkaustekniikan, jotta lähetysten kapasiteetti pysyy järkevällä tasolla. Vielä terävämmän kuvan mahdollistava UHD-lähetys (Ultra High Definition TV) puolestaan vaatii käytännössä HEVC-pakkauksen (High Efficiency Video Coding) käyttämistä, jotta UHD-lähetyksiä voidaan lähettää antennijakelussa.

Television jakelu- ja kuvanpakkaustekniikat kehittyvät jatkuvasti. Tämä tehostaa pienemmän taajuuskapasiteetin käyttöä. Osa hyödystä menee laadun parantamiseen eli siirtymiseen HD-lähetyksiin, mutta osa voidaan käyttää myös taajuuksien osoittamiseen muuhun käyttöön kuten lisääntyvän langattoman laajakaistan käyttöön.

Televisiosisältöjen katselutavat muuttuvat tulevilla sukupolvilla

Lineaarista eli perinteistä televisiota katsotaan edelleen paljon, keskimäärin lähes kolme tuntia päivässä. Vaikka erilaiset suoratoisto- ja tilausvideopalvelut ovat vapauttaneet tv-ohjelmien ja vastaavien videosisältöjen katselun ajasta ja paikasta riippumattomaksi, katsotaan perinteistä televisiota edelleen lähes yhtä paljon kuin kymmenen vuotta sitten. Tosin ikäryhmittäiset erot ovat suuria ja erittäin todennäköisesti perinteinen katselu kokonaisuudessaan vähenee tulevien sukupolvien myötä. 

Jollain aikavälillä on odotettavissa, että IP- ja OTT-palvelujen (Over the Top, internetin yli välitettävä tv-palvelu) suosio kasvaa niin paljon, että se näkyy myös perinteisen tv:n katselun vähenemisenä. Kun perinteinen katselu vähenee, se myös todennäköisesti vaikuttaa tarjottavien ohjelmistojen määrään, mikä tulee vapauttamaan taajuuskaistaa muuhun käyttöön. Suomi on ollut aktiivinen useissa maailman radiokonferensseissa (WRC, World Radiocommunication Conferences) UHF-taajuusalueen jatkokäyttöä pohdittaessa ja pyrkinyt edistämään tv-käytössä olevan alemman UHF-taajuuskaistan (470-694 MHz) osoittamista myös mobiilijärjestelmien käyttöön Euroopassa. Erityisesti Etelä-Euroopan suurissa maissa ei kuitenkaan ole nähty samanlaista tarvetta tämän taajuusalueen mobiilitaajuuksille kuin Suomessa, ja taajuuspolitiikka yleisestikin eroaa näissä maissa suuresti Suomesta.

Antenni-tv-verkon operaattorit ovat osoittaneet kiinnostusta 5G broadcast -teknologiaan, jolla voitaisiin jakaa lineaarista tv-sisältöä kannettaviin laitteisiin kiinteän antennivastaanoton rinnalla. 5G broadcast -teknologiasta on tehty pienimuotoisia teknologiademonstraatioita useissa Euroopan maissa, mutta sen liiketoimintamalliin liittyy haasteita. On epävarmaa saavuttaisiko 5G broadcast -teknologia riittävästi kuluttajakysyntää, kun kuluttajat ovat jo tottuneet monipuolisimpiin suoratoistopalveluihin mobiiliverkoissa. 

Vaikka katselu pirstaloituu, ovat isot tv-tapahtumat, kuten jääkiekon MM-kisat tai Linnan juhlat keränneet edelleen miljoonayleisöjä samaan aikaan ruudun ääreen. Tällaiset katselupiikit aiheuttaisivat todennäköisesti ainakin paikallisia kapasiteettiongelmia, jos ne välitettäisiin mobiiliverkoissa. Erityisesti tämä koskisi HD-tasoisia lähetyksiä, koska mobiiliverkkoja ei ole mitoitettu tämänkaltaisen kuorman välittämiseen. Yhtäaikaisen käyttäjämäärän kasvaessa yksittäisen käyttäjän saama datanopeus laskee, ja sitä kautta lähetyksen laatu huononee.

On todennäköistä, että lähitulevaisuudessa televisio-ohjelmien ja muiden videosisältöjen katselu pirstaloituu entisestään. Sisältöjen jakelu voidaan toteuttaa yhdistelmällä, jossa julkisen palvelun kanavat ja muut suuria yleisöjä tavoittavat ohjelmistot jaetaan edelleen antenni- ja kaapelitelevisioverkoissa, kun muut sisällöt jaetaan langattoman tai kiinteän laajakaistaverkon välityksellä.

Satelliitti-tv ei ole yleistynyt Suomessa

Globaalisti satelliittitietoliikenteen liikevaihdoltaan suurin osa-alue on tv-toiminta ja se on ollut tietoliikennesatelliittioperaattoreiden tulojen perusta. Satelliittien kautta voidaan lähettää satoja lineaarisia tv-lähetyksiä, joista suurin osa on maksullisia tv-paketteja. Niiden kysyntä on laskenut IPTV- ja suoratoistopalveluiden yleistyttyä. Suomessa tv-talouksista vain pari prosenttia vastaanottaa tv-lähetyksiä satelliitin välityksellä. Suomi ei ole satelliitti-tv-vastaanoton kannalta maantieteellisesti parhaassa paikassa maapallon pohjoisella puoliskolla, sillä lähettävät geostationääriset satelliitit sijaitsevat päiväntasaajan yllä. Satelliittivastaanottoa käytetään lähinnä täydentämään antenni- tai kaapelivastaanottoa.

Perinteisesti myös kaapeli-tv:n lähetykset on välitetty satelliitilla kaapeliverkon syöttöpisteelle, mutta tämänhetkinen trendi on vaihtaa satelliittilinkki IP-pohjaiseen välitykseen eli käytännössä valokuituun. Muissakin tapauksissa moni suora lähetys kulkee satelliitin kautta, vaikka se jaettaisiin katselijoille kaapeli- tai antenni-tv:n kautta. On tavallista, että esimerkiksi urheilukisoissa käytetään ajoneuvoon sijoitettua satelliittilinkkiä, joka välittää lähetyksen kisapaikalta uutistoimiston laajempaan jakeluun.

Suomessa radiota kuunnellaan perinteisesti FM-taajuuksilla

Yleisin tapa kuunnella radiota Suomessa on analogisen maanpäällisen antenniverkon kautta. Euroopassa yleisesti käytössä olevaa ääniradiojärjestelmää kutsutaan joko FM- tai ULA-radioksi. Radio-ohjelmien jakelu FM- tai ULA-verkossa on jatkunut jo yli 60 vuotta. 

Koska FM-tekniikka on ollut käytössä useiden vuosikymmenien ajan, ovat perinteiset radiovastaanottimet hyvin yleisiä kotitalouksissa ja autoissa. Analogisen FM-radiotoiminnan käytössä oleva taajuusalue on Euroopan laajuisesti 87,5–108 megahertsiä (MHz). Myös AM-toimintaan on osoitettu useita taajuuksia alle 30 MHz:n taajuusalueelta. Suomessa on tällä hetkellä käytössä yksi pienitehoinen toimiluvallinen AM-taajuus (Tampere 729 kHz). Lisäksi AM-taajuuksia käytetään lyhytaikaisessa radiotoiminnassa.

Radiolla on vakiintunut rooli suomalaisten arjessa. Vuonna 2022 tehtyjen mittausten mukaan radiota kuuntelee päivittäin 3,2 miljoonaa suomalaista eli kaksi kolmesta 9 vuotta täyttäneestä suomalaisesta. Eniten radiota kuunnellaan kotona, 54 prosenttia kaikista kuunteluminuuteista. Kuunnelluin hetki oli klo 9.30 arkiaamuisin, jolloin radion ääressä oli yli 1,1 miljoonaa suomalaista. Radiota kuunnellaan perinteisten radiolaitteiden lisäksi enenevässä määrin myös audiopalveluiden kautta erilaisilla laitteilla. (Lähde: Finnpanel, Kansallinen radiotutkimus 2022.) 

Radiotoiminta on Suomessa luvanvaraista. Kaikki radiolähettimet tarvitsevat radioluvan ja lisäksi yli kolme kuukautta kestävään radiotoimintaan tarvitaan ohjelmistotoimilupa. Traficom myöntää molemmat luvat. Taajuuksien niukkuustilanteessa ohjelmistotoimiluvat myöntää valtioneuvosto. Yleisradio Oy saa harjoittaa lähetystoimintaa ilman toimilupaa.

Radiokanavatarjonta on Suomessa hyvin kattava. Analogisen radiotoiminnan toimilupakausi vaihtui vuoden 2020 alussa, jolloin suurin osa tällä hetkellä voimassa olevista toimiluvista tuli voimaan. Kaupallisen radiotoiminnan käytössä valtakunnallisia verkkoja on tällä hetkellä Suomessa 7, osavaltakunnallisia 15 sekä alueellisia ja paikallisia verkkoja noin 60 kappaletta. Yleisradion käyttöön on julkisen palvelun tehtävän hoitamista varten varattu viisi valtakunnallista, yksi osavaltakunnallinen sekä kaksi alueellista ja paikallista radioverkkoa. Suomalaisten kuluttajien radiovastaanottimista löytyy keskimäärin 10-30 eri radiokanavaa paikkakunnasta riippuen.

FM-radiotaajuuksia on Suomessa pitkäaikaisessa käytössä yli tuhat. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kaupallisen radiotoiminnan FM-lähettimien määrä on kasvanut lähes 35 %. Suomessa FM-taajuudet ovat esimerkiksi pohjoismaisella tasolla verrattuna hyvin tehokkaassa käytössä. FM-ääniradiotoiminnan taajuuksia käytetään paljon myös erilaiseen lyhytkestoiseen radiotoimintaan, kuten erilaisissa urheilutapahtumissa tai raveissa selostuksen siirtoon. Lyhytaikainen FM-taajuuksien käyttö on kasvanut voimakkaasti vuosi vuodelta eikä esimerkiksi pääkaupunkiseudulla voida aina taata käyttökelpoisen taajuuden saatavuutta haluttuna ajankohtana. 

AM-alueella laajenemisen varaa on, mutta tällä taajuusalueella taajuustarpeessa tai käytössä ei ole nähtävissä merkittäviä muutoksia tai tarpeita.

Digitaalinen radio odotuttaa edelleen läpimurtoaan FM-radion voidessa hyvin. Suomalaisilla on käytössään keskimäärin kuusi FM-vastaanotinta henkilöä kohden, mikä osaltaan ylläpitää FM-jakelun voimakasta kysyntää. Erillisen digitaalisen ääniradioverkon rakentaminen edellyttäisi verrattain suuria investointeja, minkä lisäksi kuluttajien olisi hankittava uudet vastaanottimet. Toimialalla ei ole kiinnostusta rakentaa uusia, erillisiä digitaalisia verkkoja pelkästään ääniradiojakelua varten.

Radiota kuunnellaan enenevässä määrin nettisovellusten avulla älypuhelimilla. Radioplayer-palvelun (Radiot.fi-palvelu) kautta on tällä hetkellä vastaanotettavissa yli 40 radiokanavaa. Ylen kanavat ja kaupallisten toimijoiden FM-lähetysverkkojen valtakunnalliset radiokanavat ovat kaikki saatavilla OTT-palveluna. Täten onkin todennäköistä, että digitaalinen radio toteutuu tulevaisuudessa OTT-palveluna kiinteissä ja mobiileissa laajakaistaverkoissa sen sijaan, että Suomeen rakennettaisiin erillinen DAB- (Digital Audio Broadcasting) tai muu vastaava digitaaliradioverkko. 

Siirry takaisin Radiotaajuudet nyt ja tulevaisuudessa -sivulle. (Ulkoinen linkki)