Etusivu: Traficom
Etusivu: Traficom
Valikko

Valtion ja alueiden vuorovaikutuksella entistä parempaa liikennejärjestelmäsuunnittelua

Valtion ja alueiden liikennejärjestelmäsuunnittelun toimijat kokoontuivat keskustelemaan vaikutusten arvioinnin kehittämisestä syyskuussa järjestetyssä työpajassa. Työpaja oli osa Traficomin edistämää, Liikenne 12 -suunnitelmasta kummunnutta, vaikutusten arvioinnin yhteisen kehittämisen työtä. Työn tarkoituksena on kehittää tietopohjaista päätöksentekoa ja lisätä alueellisten liikennejärjestelmäsuunnitelmien vaikutusten arviointien vertailukelpoisuutta. Vaikutusten arvioinnin käytäntöjen yhdenmukaistaminen on nähty yhtenä tapana lisätä liikennejärjestelmäsuunnittelun valtakunnallista ja alueellista tietopohjaa.

Vaikutusten arvioinnin merkitys on viime vuosina korostunut liikenteen hallinnonalan päätöksenteossa. Tietoon perustuvan päätöksenteon tueksi kaivataan yhä enemmän hyvin perusteltua tietoa suunniteltujen toimenpiteiden vaikutuksista. Vaikutusten arvioinnilla pyritään kuvaamaan mahdollisimman selkeästi ja tarkasti, miten suunniteltu toimenpide – esimerkiksi lakimuutos, ohjelma tai tiehanke – tulee vaikuttamaan yhteiskuntaan ja ympäristöön.

Vaikutusten arviointi on siis kiinteästi osa suunnittelua. Ennakoivalla ja iteroivalla arvioinnilla kehitetään suunniteltuja toimenpiteitä paremmiksi, jotta potentiaaliset negatiiviset vaikutukset voidaan tunnistaa ja lieventää jo suunnittelupöydällä. Hyvin toteutettu vaikutusten arviointi on edellytys sille, että päättäjillä on mahdollisimman kattavaa ja monipuolisesti arvioitua tietoa toimenpiteiden vaikutuksista päätöstensä tueksi.

Työpaja avasi laajemman vuorovaikutuksen 

Syyskuun työpaja avasi vaikutusten arvioinnin kehittämistyön laajemman vuorovaikutuksen. Työpajalla tavoiteltiin yhteisen näkemyksen muodostumista alueellisten liikennejärjestelmäsuunnitelmien vaikutusten arviointien nykytilasta, arviointien prosessista ja kytköksistä suunnitteluun. Teemoina olivat vaikutusten tunnistaminen ja yhteismitallistaminen, vaikutusten arvioinnin kytkeytyminen suunnitteluun sekä vaikutusten arvioinnin kehitystarpeet alueellisessa liikennejärjestelmäsuunnittelussa jatkossa. Mukana oli osallistujia maakuntien liitoista, kaupunkiseuduilta, valtion liikennehallinnosta sekä muista ministeriöistä.

Työpajassa nousi esiin monenlaisia näkökulmia ja kehittämistarpeita. Keskusteluaiheiksi kohosivat vaikutusten arvioinnin resurssihaasteet ja menetelmien moniulotteisuus, liikennehankkeiden paikoitellen liiallinen hegemonia suunnittelussa ja arvioinnissa sekä vaikutusten tunnistamisen ja yhteismitallistamisen kysymykset. Työpajan antia voisi käsitellä pitkällisesti ja laajasti, mutta olen kiteyttänyt omat havaintoni keskusteluista kolmeen seuraavaan kokonaisuuteen:

Arviointia tehdään kattavammin kuin mitä raportointi antaa ymmärtää

Työpajakeskustelujen perusteella tunnistettiin, että vaikutusten arviointia tehdään kattavammin kuin mitä raportointi antaa ymmärtää. Useimmilla alueilla arviointia tehdään suunnittelun aikana iteroiden niin, että vaikutuksiltaan huonoimmat toimenpideideat karsiutuvat suunnittelupöydältä jo alkuvaiheessa. Lopulta varsinaisesta iteroituneesta suunnitelmaversiosta tehdään yksi virallinen vaikutusten arviointi. Tätä laajempaa, suunnitteluvaiheen arvioinnin huomioivaa arviointiprosessia harvoin avataan raportoinnissa, minkä vuoksi merkittävä osa arvioinnista jää kuvaamatta.

Keskusteluissa todettiin, että vaikutusten arvioinnin raportointia olisi hyvä jatkossa tästä näkökulmasta kehittää, kuitenkin kohtuudella ja alueelliset resurssit huomioiden. Kaikkien hyväksymiin raportointikäytäntöihin voidaan varmasti päästä yhteistyöllä ja avoimella keskustelulla. Keskeistä olisi, että jatkossa suunnitelmien vaikutukset ja niiden arvioinnin prosessi olisivat läpinäkyvämpiä, jotta alueellisten liikennejärjestelmäsuunnitelmien arviointien tulokset olisivat jatkossa suhteutettavissa valtakunnallisesti ja suhteessa toisiin alueisiin. Näin alueellisten vaikutusarviointien tieto hyödyttäisi alueita itseään. Tieto antaisi kontekstia alueen tulevaisuudesta suhteessa toisiin alueisiin, mutta hyödyttäisi myös valtion liikennehallintoa.

Alueiden ja suunnittelutasojen moninaisuus luo haasteita vertailtavuudelle

Alueellisia liikennejärjestelmäsuunnitelmien vaikutusten arviointeja määrittävät suunnittelualue (maakunta, kaupunkiseutu), alueen erityispiirteet (mm. valtakunnallinen sijainti, elinkeinorakenne, väestö) ja suunnittelun aikajänne (lyhyt, keskipitkä tai pitkä aikaväli). Lisäksi vaikutusten arviointeihin vaikuttavat myös suunnittelutaso ja liikennejärjestelmäsuunnitelmien moninaiset roolit.

Tämä alueellisen suunnittelun kirjo muodostaa haasteita vaikutusten arviointien vertailukelpoisuuden kehittämiselle. Mitä enemmän huomioitavia muuttujia, sitä haastavampaa on muodostaa kaikille sopivia vaikutusten arvioinnin linjauksia. Vaikka vaikutusten arvioinnin yhteisen kehittämisen työ tähtää alueellisen vertailukelpoisuuden lisäämiseen, on valtakunnallinen moninaisuus realiteetti, jota ei voi kehittämistyössä ohittaa.

Tässä vaiheessa lienee järkevintä keskittyä löytämään ja tunnistamaan yhteistyössä sellainen vaikutusten arvioinnin taso, johon kaikki alueet ja toimijat voivat sitoutua. Tällainen "vertailukelpoisuuden minimitaso" ei rajoittaisi toimijoita, jotka resurssien puolesta pystyvät tuottamaan laajempia arviointeja. "Minimitaso" kuitenkin mahdollistaisi kaikkien alueiden vertailukelpoisuuden tietyin osin. "Minimitaso" toimisi ikään kuin vaikutusten arvioinnin perustana, johon voisi jatkossa tukeutua sekä alueilla että valtakunnallisesti.

Valtion ja alueiden yhteistyö on kriittistä kehittämiselle – myös jatkossa

Vaikutusten arvioinnin kehittäminen ei onnistuisi valtion liikennehallinnon sisäisenä työnä, vaan se vaatii valtion ja alueiden yhteistyötä ja avointa vuorovaikutusta. Mitä enemmän erilaisia näkökulmia saadaan huomioitua kehittämistyön alusta lähtien, sitä todennäköisemmin vaikutusten arvioinnin yhteisen kehittämisen työllä on todellista vaikuttavuutta liikennejärjestelmäsuunnitteluun ja vaikutusten arviointiin jatkossa sekä alueellisesti että valtakunnan tasolla.

Vaikka tämän kehittämistyön fokuksessa on vaikutusten arvioinnin vertailukelpoisuuden lisääminen, lienee yhtenä työn tuloksena myös valtion liikennehallinnon ja alueiden vuorovaikutteisen työskentelyn prosessien paraneminen. Vaikutusten arviointia on kehitetty aiemminkin, eikä tämäkään kehitystyö liene tässä jatkumossa viimeinen. Yhteistyöprosessien edistyminen ja avoimen vuorovaikutuksen lisääntyminen toimijoiden välillä lienee koko liikennejärjestelmäsuunnittelun sektorin kannalta toivottavaa.

Vaikutusten arvioinnin yhteisen kehittämisen työ jatkuu joulukuussa pidettävällä työpajalla, jonka aiheina ovat vaikutuslajit (mitä vaikutuksia arvioidaan) ja vaikutusketjut (mistä vaikutukset muodostuvat). Tavoitteena on tunnistaa jatkossa kaikilla alueilla tarkasteltavia vaikutuksia niin, että suunnittelun alueellinen moninaisuus tulee huomioitua. Ensi vuoden puolella järjestetään kehittämistyön kolmas työpaja, jonka aiheina ovat arvioinnin menetelmät ja tietolähteet.

Jo ensimmäinen työpaja osoitti, että yhteistyö on hedelmällistä. Avoimella vuorovaikutuksella etenemme kohti entistä parempaa liikennejärjestelmäsuunnittelun kokonaisuutta!


Kirjoittaja Taru Pakkanen työskentelee Traficomissa liikennejärjestelmän vaikutusten arviointien parissa erityisasiantuntijana. Jatketaan keskustelua Twitterissä @PakkanenTaru (Ulkoinen linkki) 

Päivitetty