Kalustoon liittyvät melukysymykset
Rautatieliikenteestä sekä rautatien rakenteista aiheutuu melua ja tärinää. Meluhaitoilta suojaa EU-tason keskeinen säädös, ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta annettu direktiivi 2002/49/EY, jolla vahvistetaan yhteinen toimintamalli ympäristömelun välttämiseksi, ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi.
Suurin osa rautatieliikenteen melusta syntyy veturin ja vaunujen pyörien sekä kiskojen kosketuskohdista. Lisäksi radan kunnossapitotyöt aiheuttavat melua. Myös ratapihoilla syntyy melua esimerkiksi vaunujen järjestelytyössä käytettävistä vetureiden äänimerkeistä. Monissa paikoissa liikennemelu ylittää 55 desibelin rajan, joka on määritelty melun terveysvaikutusten riskirajaksi EU:ssa. Ihmisten terveyttä suojataan ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta annetun direktiivin avulla, jonka tarkoituksena on ehkäistä, välttää ja vähentää ympäristömelusta syntyviä terveyshaittoja.
Suomi on velvollinen tekemään muiden EU-maiden tavoin kerran viidessä vuodessa toistuvan melukartoituksen ja toimintasuunnitelman. Melukartoitus tehdään kaikista sellaisista rautateistä, joiden junamäärä ylittää 30 000 rajan vuodessa. Raideliikennemelun osalta keskeisimmät välineet ovat asetus (EU) N:o 1304/2014 liikkuvasta kalustosta aiheutuvasta melusta ja asetus (EU) 2015/429 meluvaikutuksista aiheutuvien kustannusten hinnoittelussa noudatettavista yksityiskohtaista säännöistä. Komission mukaan tehokkain keino vaikuttaa meluun on tavaravaunukaluston varustaminen komposiittijarruanturoilla.
Hiljaisen kaluston yleistyminen - apua komposiittijarruanturoista
Asetusta (EU) N:o 1304/2014 on muutettu ja joulukuusta 2024 alkaen EU:n eniten käytetyistä rahtireiteistä tehdään "hiljaisempia reittejä", joilla sallitaan lähes ainoastaan vähämeluiset tavaravaunut. Kyseessä on harvinaisen järeä keino, koska myös olemassa olevan kalustoon on jälkiasennettava komposiittijarruanturat, mikäli niillä haluttaisiin liikennöidä hiljaisemmilla reiteillä. Suomella on asetuksessa vuoden 2032 loppuun saakka voimassa oleva erityistapaus, jonka perusteella rataverkolla ei tarvitse määrittää em. hiljaisempia reittejä eikä komposiittijarruanturoiden käyttö ole pakollista tavaravaunuissa. Nämä erityistapaukset on laadittu, koska komposiittijarruanturoilla on havaittu poikkeamia jarrutuskyvyssä, kun talviolosuhteet ja tietyt tavaravaunujen ominaisuudet yhdistyvät.
Suomen poikkeuksellisen luminen talvi asettaa kuitenkin haasteita, ja ongelma komposiittijarrujen kohdalla on jääkerroksen muodostuminen pyörän ja anturan väliin tietyissä olosuhteissa ja tietyillä telityypeillä. Suomen erityistapaukset ovat voimassa vuoteen 2032 saakka, johon mennessä turvallisuusongelmat tulisi ratkaista. Uusien vaunujen osalta ongelmat voisivat olla ratkaistavissa, mutta komposiittianturoiden jälkiasennus varsinkin vanhempiin telivaunuihin on haasteellista.
Tutustu lisää: