Vesilentäminen

Vesilentokelpuutus tai -oikeus sekä vesilentotoimintaan varustettu ilma-alus tarjoavat runsaasti uusia mahdollisuuksia ilmailuun Suomen kaltaisessa runsasvesistöisessä maassa. Suomessa EU:n lentotoiminta-asetus 965/2012, vesiliikennelaki, vesilaki, ilmailulaki ja ilmailumääräykset määrittelevät säännöt, joiden mukaisesti vesialueita saa käyttää vesilentokoneiden lentoonlähtö- ja laskupaikkoina. Yksittäisillä vesialueilla voi olla erityissääntöjä ja -rajoituksia esimerkiksi omistuksellisista tai luonnonsuojelullisista syistä.

Ilmailulain mukaan "Ilma-aluksen lentoonlähtöön ja laskuun saa tilapäisesti käyttää avointa vesialuetta" ja vesilain mukaan "jokaisella on oikeus tarpeetonta vahinkoa, haittaa tai häiriötä aiheuttamatta kulkea vesistössä ja sen jäällä." 

Vesilentokoneella voi siis periaatteessa laskeutua mille tahansa järvelle, jos kyseessä on vesialueen tilapäinen käyttö. Lakia voi olla hankala soveltaa kaikkiin tapauksiin, sillä rajaa "tilapäisen" ja "jatkuvan" käytön välille on vaikea vetää. Samoin sanojen "tarpeeton häiriö" määrittely on vaikeaa.

Pilotin tulee itse selvittää, onko vesistölle asetettu sellaisia rajoituksia tai kieltoja, joita ilma-alusten tulee huomioida, kuten esimerkiksi rajoituksia moottorikäyttöisten kulkuvälineiden käytölle.

 

Ohje vesiliikennelain soveltamisesta vesilentämiseen