Sukellus tavallisesta junamatkustajasta syvemmälle raideliikenteen maailmaan – kesätyöntekijän mietteitä kesän varrelta

Olin toki koronapandemian myötä kiinnostunut enemmän esimerkiksi kotimaanmatkailusta sekä raideliikenteen ympäristövaikutuksista, mutta tietämykseni aiheesta oli siitä huolimatta hyvin kapea-alaista. Kesätyön myötä edessä oli terminologisten käsitteiden sisäistämistä, kompleksisten kokonaisuuksien hahmottamista sekä paljon uusien asioiden oivaltamista. Oli siis aika sukeltaa tavallisesta junamatkustajasta syvemmälle raideliikenteen maailmaan.

Ymmärsin hyvin nopeasti, että raideliikenne on nähtävä globaalina verkostona, jonka toimintaan vaikuttavat eri tahot niin kansainvälisellä kuin kansallisella tasolla. Sain yhdeksi tehtäväkseni perehtyä Suomen ja Venäjän väliseen raideliikenteeseen ja samalla tajusin, kuinka tärkeää maiden välinen yhteistyö on varsinkin tavaraliikenteelle. Surffasin läpi sivustoja erilaisista järjestöistä aina Euroopan unionin rautatievirastoon saakka ja yritin parhaani mukaan sisäistää informaatiovirtaa yksi palanen kerrallaan. Omat haasteensa toivat myös erilaiset säädökset, joita tuli vastaan jatkuvalla syötöllä. Kesätyötäni on ehdottomasti rikastuttanut tarkasteltavien asioiden eri ulottuvuudet, joiden myötä raideliikenteen perspektiivi on laajentunut silmissäni päivä päivältä.

Turvallisuutta ja tulevaisuuden menestystarinoita

Kansainvälisten asioiden lisäksi olen päässyt myös työskentelemään Suomen sekä virastomme sisäisten projektien parissa, joista parhaiten mieleeni ovat jääneet Turvallisuuden vuosikertomuksen koostaminen sekä Turun Tunnin juna -hanke. Turvallisuuden vuosikertomus vei minut tarkastelemaan junaliikenteen onnettomuuksia sekä vaaratilanteita, joista molemmat herättivät mielessäni paljon uteliaisuutta. Tiedon tarve kietoutui turvallisuuskäsitteen ympärille, ja uppouduin toisinaan tutkimaan aihetta myös työajan ulkopuolella. Turvallisuuden vuosikertomus on opettanut etenkin tiimityöskentelytaitoa, joka on kuluneen kesän aikana sujunut hyvin etätyöskentelystä huolimatta. Turvallisuuskertomuksen parissa olen saanut myös paljon neuvoja talomme sisällä työskenteleviltä oman erikoisalansa asiantuntijoilta, joista olen erityisen otettu ja kiitollinen. On ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon osaamisen sekä turvallisuuskulttuurin kehittämisen eteen rautatiealalla tehdään töitä.

Turun Tunnin juna -hanke tarjosi puolestaan tietoa ratasuunnitelmien kuulutuksiin liittyvistä seikoista sekä lehti-ilmoitusten teosta. Viestinnän opiskelijana oli erityisen mielenkiintoista seurata, millaista yhteistyötä sekä viestimistä eri toimijat harjoittavat keskenään hankkeen osalta. Koronan myötä työn tekeminen on muuttunut yhä vähemmän paikkasidonnaiseksi, jolloin Turun Tunnin junan kaltaiset hankkeet mahdollistavat etätyön myös jatkossa. Kahden kaupungin väliä seilanneena etätyö ja -opiskelu ovat muodostuneet myös minulle arkipäiväisiksi asioiksi, joiden puitteissa tietynlainen vapaus on mahdollista. Turun Tunnin junaa muistuttavilla hankkeilla rakennetaan tulevaisuuden menestystarinoita, joiden ansiosta esimerkiksi eläminen voi olla samanaikaisesti monella paikkakunnalla.

Uuden oppiminen kantaa pitkälle tulevaisuuteen

Ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijalle oman alan kesätyö on äärettömän tärkeä asia ja ensimmäinen kosketus tulevaisuudessa häämöttävään työelämään. Traficomissa työskentely on avannut silmiäni niin kiinnostuksen kohteiden kuin tulevan työuran suhteen. Kesän aikana olen kiinnostunut enemmän kestävästä kehityksestä liikennejärjestelmissä, paikkaperustaisuudesta, raideliikenteen aluekehittämisestä, tiimityöskentelystä sekä yleisesti virastojen toiminnasta. Olen päässyt esimerkiksi tekemään nettisivuja, opettelemaan tiedon jäsentelyä sekä keruuta, työstämään erilaisia koosteita ja kirjoittamaan toisistaan poikkeavia tekstejä niin sosiaaliseen mediaan, verkkosivuille kuin myös virastokäyttöön.

Matkan varrelta on kertynyt mukaan myös paljon sellaista osaamista, jota ei pelkistä yliopistoluennoista kykene ammentamaan. Siksi muistelen erityisellä lämmöllä keskusteluja raideliikenteen sekä viestinnän asiantuntijoiden kanssa, ja uskon näiden keskustelujen pohjalta saamieni oppien kantavan vielä pitkälle tulevaisuuteen. Työ on innostanut, työssä on kannustettu ja ennen kaikkea työ on tuntunut mielekkäälle. Tästä suurin kiitos kuuluu lämminhenkiselle työyhteisölle, jossa olen saanut työskennellä.

Kirjoittaja Anni Kari työskenteli kesän raideliikenteen harjoittelijana Traficomissa.