Raideliikenteen ympäristöasiat ja keskeinen lainsäädäntö
Liikenne- ja viestintävirasto Traficom toimii monella tasolla raideliikenteen haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi niin kotimaassa, EU-tasolla kuin globaalistikin. Raideliikenne on lähtökohtaisesti vähäpäästöinen sekä energiatehokas liikennemuoto, ja siksi sen asema on merkittävä puhuttaessa ilmastonmuutoksen hillitsemisestä.
Traficomissa vastuullisuus perustuu toimintastrategiaan, joka määrittelee viraston tehtäväksi huolehtia elintärkeästä ympäristöstä, innovatiivisten palveluiden mahdollistamisesta sekä toimivien ja turvallisten liikenne- ja viestintäyhteyksien varmistamisesta kansalaisille. Vastuulliseen toimintaan Traficomia velvoittaa myös liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan ohjaus ja lainsäädäntö.
Traficomin raideliikenteen palvelukokonaisuus tukee toimenpiteillään sitä, että Suomessa saavutettaisiin asetetut ilmastotavoitteet ja, että virasto olisi edelläkävijä hiilettömän liikenteen kehittämisessä. Raideliikenteen palvelukokonaisuuden tehtävänä on vastata, että ympäristönäkökohtien huomioiminen näkyy raideliikenteen lupa-, valvonta- ja sääntelytehtävissä sekä kansallisessa ja kansainvälisessä vaikuttamisessa ja sidosryhmäyhteistyössä.
Traficom on valinnut kestävän kehityksen tavoitteisiinsa mukaan neljä YK:n kestävän kehityksen tavoitetta, jotka liittyvät liikenteen turvallisuuteen, kestävään infrastruktuuriin, kestäviin kaupunkeihin sekä ilmastotekoihin.
Raideliikenteessä nämä neljä YK:n kestävän kehityksen tavoitetta näkyvät mm. rautatiejärjestelmän turvallisuudesta huolehtimisena, vaarallisten aineiden kuljetuksiin liittyviin onnettomuuksiin varautumisena, ympäristökysymysten huomioisena yleis- ja ratasuunnitelmiin liittyen sekä yleisesti ympäristölainsäädännön huomioimisena. Ympäristönäkökulmien huomioon ottaminen edellyttää laajaa yhteistyötä eri raideliikenteen toimijoiden kanssa.
Raideliikenteen kannalta keskeinen ympäristölainsäädäntö
Raideliikenteen kannalta keskeisin ympäristöön liittyvä sääntely löytyy Suomessa muun muassa ratalaista (110/2007), maankäyttö- ja rakennuslaista (132/1999) ja vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetusta laista (541/2023). Tämän ohella ratalaki sisältää myös viittauksen luonnonsuojelulakiin (9/2023) yleis- ja ratasuunnitelmiin liittyen.
EU:n ilmastopolitiikan ydintä ovat päästökauppa, kansalliset tavoitteet päästökaupan ulkopuolisille aloille (ns. taakanjakosektori) ja maankäyttösektoria koskevat velvoitteet (LULUCF, engl. land use, land use change and forest) (lähde: liikenne- ja viestintäministeriö ja ympäristöministeriö). Ranskan energiaministeriön (engl. Ministry of Energy Transition) mukaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt nousivat 16,3 % vuosina 1990-2021 ilman kansainvälistä liikennettä. Kasvu johtuu tieliikenteen lisääntymisestä, jonka aiheuttamat päästöt kasvoivat 20,6 % samana ajanjaksona, kun taas muihin liikennemuotoihin liittyvät päästöt vähenivät. Meri- ja jokiliikenteessä päästöt vähenivät -26,5 %, lentoliikenteessä -17 % ja rautatieliikenteessä -70,8 % (lähde: Ministry of Energy Transition ja https://www.statistiques.developpement-durable.gouv.fr/edition-numerique/chiffres-cles-du-climat-2023/en/8-sectorial-focus-electricity--transport).
Myös ilmastolain (423/2022) voidaan tulkita välillisesti vaikuttavan muun ohella myös raideliikenteen toimintaympäristöön. Ilmastolain 5 pykälässä säädetään ilmastonmuutoksen hillitsemisestä ja siihen sopeutumisesta edistävistä toimista. Pykälän mukaan valtion viranomaisen on edistettävä toiminnassaan ilmastolain mukaisten tavoitteiden ja ilmastopolitiikan suunnitelmien toteutumista.
Useimmat ilmastonmuutoksen hillintään liittyvät kansalliset säädökset perustuvatkin juuri YK:n ilmastosopimuksesta sekä Euroopan unionin sääntelystä johtuviin velvoitteisiin. Lisäksi erilaiset suunnitelmat, kuten keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma (KAISU), kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelma (KISS2030) ja maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma (MISU) ohjaavat myös välillisesti raideliikenteen parissa työskentelyä.