Perustietoa yleisilmailun vasta-alkajille

Perusvaatimukset ilmailulupakirjan saamiseksi

Ilmailulupakirjan hakijalta vaaditaan normaalia terveyttä sekä riittävää ikää. Purjelentokurssin voi aloittaa sinä vuonna, kun täyttää 15 vuotta. Itsenäiseen ilmailuun oikeuttavan purjelentäjän lupakirjan voi saada 16-vuotiaana. Muissa lupakirjaluokissa lupakirjan voi saada täytettyään 17 vuotta. Yläikärajaa ei ole.

Terveys

Harrasteilmailijalle riittää normaali terveys ja näkö, laseilla korjattuna tai ilman. Sairaudet, jotka voivat aiheuttaa tajuttomuutta tai toimintakyvyn menetyksen, ovat este lääketieteellisen kelpoisuustodituksen myöntämiselle.

Koulutus

Ilmailulupakirjoja varten vaadittava koulutus sisältää teoriaopintoja ja lentotunteja. Koulutusta antavat lentokoulut ja ilmailukerhot, joilla on hyväksytty koulutusorganisaatio. 

Lisätietoa koulutuksesta saat myös Suomen Ilmailuliitto ry:n sivuilta sekä koulutusorganisaatioilta.

Monet koulutusorganisaatiot tarjoavat ns. esittelykursseja, joihin sisältyy joitakin teoriatunteja lentämisen perusteista, ilma-alukseen tutustuminen sekä muutama lentotunti opettajan kanssa. Lentotunneilla pääsee myös itse kokeilemaan ilma-aluksen ohjaamista.

Lisäksi joillakin koulutusorganisaatioilla on ohjelmassaan ns. tutustumiskursseja, joilla on mahdollista suorittaa lupakirjakurssia aina yksinlentoja edeltävään vaiheeseen saakka. Kurssia voi tämän jälkeen halutessaan jatkaa normaalina lupakirjakurssina.

Teoriaopinnot

Varsinainen lupakirjakurssi alkaa myös teoriaopinnoilla, joita on vaihteleva määrä lupakirjaluokasta riippuen. Lupakirjaa varten tarvittavat teoriaopinnot ovat pääsääntöisesti voimassa kaksi vuotta niiden suorittamisen jälkeen. Ennen lupakirjan hakemista vanhaksi päässeet teoriat on mahdollista uusia tenttimällä. Yksityislentäjän lupakirjaa (PPL) haettaessa on lopuksi suoritettava viranomaisen järjestämä teoriakoe.

Lentotunnit

Lentotunnit opettajan kanssa on usein mahdollista aloittaa jo teoriaopintojen aikana. Aluksi lennetään riittävä määrä koululentoja saman opettajan kanssa, kunnes riittävä lentotaito on saavutettu. Tämän jälkeen lennetään ns. välitarkastuslento toisen opettajan kanssa, joka varmistaa oppilaan valmiuden yksinlentoihin. Seuraavaksi onkin vuorossa opettajan määräämiä harjoituslentoja yksin. Lopuksi lennetään tarkastuslento ilmailuviranomaisen valtuuttaman tarkastuslentäjän kanssa, jonka antaman lausunnon perusteella voi hakea itsenäiseen ilmailemiseen oikeuttavaa lupakirjaa. Myös koululentojen vaadittava vähimmäismäärä riippuu lupakirjaluokasta.

Lääketieteellinen kelpoisuus

Lääketieteellinen kelpoisuustodistus on oltava viimeistään ennen ensimmäistä yksinlentoa, joten ilmailulääkärin tarkastuksessa on hyvä käydä hyvissä ajoin. Tarkastuksessa sinun on syytä käydä hyvissä ajoin etenkin silloin, kun olet epävarma mahdollisuudestasi saada lääketieteellistä kelpoisuustodistusta.

Ilmailun lupakirjakurssien kesto on purjelennon noin kolme viikkoa kestävästä intensiivikurssista ylöspäin. Usein ilmailukerhojen järjestämillä kursseilla teoriaosuus ajoittuu talvikauden arki-iltoihin ja viikonloppuihin, ja lento-osa suoritetaan kevään ja kesän aikana oppilaan ja opettajan keskenään sopimien aikataulujen mukaan. Luonnollisesti säätila voi aina lykätä suunniteltuja koululentoja.

Koulutusmääräyksissä on asetettu ylärajat yhden päivän aikana suoritettavien koululentojen määrälle. Jos koulutus taas venyy kovin pitkälle ajanjaksolle, tarvitaan usein enemmän kertausta kurssin aikana, mikä helposti nostaa tarvittavan koulutuksen määrää yli määräysten vähimmäistason.

Alla olevaan taulukkoon on kerätty eri lupakirjaluokkien vähimmäiskoulutusvaatimukset oppilaalle, jolla ei ole aiempaa lupakirjaa. Taulukossa esitetty hintaluokka on ainoastaan suuntaa-antava, ja hinnat voivat vaihdella kouluttajasta ja käytettävästä kalustosta riippuen.

Alkuun pääset ottamalla yhteyttä johonkin lentokouluun tai koulutusta tarjoavaan ilmailukerhoon.

Luettelo kotimaisista koulutusluvan haltijoista löytyy Traficomin ilmailusivuilta: 

Lisätietoja eri ilmailulajien koulutuksesta löydät myös Suomen Ilmailuliitto ry:n sivuilta.

Suomessa on 25 valvottua lentoasemaa sekä yli 50 valvomatonta lentopaikkaa ja kevytlentopaikkaa. Niillä toimivien yhdistysten kautta pääsee helpoimmin toimintaan mukaan.

Ilmatilaa saa Suomessa käyttää pääsääntöisesti vapaasti ilmailuun, mutta joissain ilmatilan osissa, kuten lentoasemien lähestymisalueilla ja lentoväylissä, lentämiseen vaaditaan lennonjohtoselvitys. Lisäksi on olemassa vaara- ja rajoitusalueita, jotka voidaan sulkea ilmaliikenteeltä esimerkiksi Puolustusvoimien ammuntojen takia.

Lentopaikkojen lisäksi lentoonlähtöihin ja laskeutumisiin voi Suomessa tilapäisesti käyttää avoimia vesialueita ja maanomistajan luvalla muita sopivia alueita. On syytä kuitenkin huomioida mahdolliset rajoitukset esimerkiksi moottorikäyttöisten kulkuneuvojen käytölle. Ilma-aluksen lentokäsikirjan ohjeita käytettävissä olevan kiitotien pituudesta ja reunaesteistä tulee noudattaa kaikissa tapauksissa.

Myös ulkomaille lentäminen on mahdollista, erityisesti EU:n sisällä. Tällöin lentäjällä on syytä olla englanninkielinen radiopuhelimenhoitajan kelpuutus. Tyyppihyväksymättömällä ilma-aluksella ulkomaille aiottaessa lentäjän tulee varmistaa etukäteen, että ao. maan viranomainen sallii kyseisellä ilma-aluksella lentämisen ilmatilassaan.

Ilma-aluksen varustukselle on erilaisia vaatimuksia ilmatilan eri osissa. Vähäisimmällä varustuksella pärjää valvomattomassa ilmatilassa, jota Suomessa on melko runsaasti. Valvottuun ilmatilaan lennonjohtoselvityksen saamiseksi vaaditaan yleensä vähintäänkin ilmailuradio. Tutkavastaaja eli transponderi helpottaa selvityksen saamista vilkkaampiin ilmatilan osiin.

Sanotaan, että ilmailu ei lähtökohtaisesti ole turvallista, mutta siitä tehdään turvallista. Tämä tapahtuu huolellisella valmistautumisella jokaiselle lennolle. Liikenneilmailussa tässä on päästy niin pitkälle, että lähtokohtaisesta turvattomuudestaan huolimatta lentomatkustuksesta on tehty kaikkein turvallisin matkustusmuoto.

Harrasteilmailussakin tekninen vika on harvoin syynä onnettomuuksiin. Useimmiten sen sijaan lentäjä on tavalla tai toisella ylittänyt taitonsa, esimerkiksi lentämällä itselleen liian vaativiin sääolosuhteisiin, tekemällä liian vaativia lentoliikeitä liian pienillä turvamarginaaleilla tai muutoin valmistautunut lentoon huolimattomasti. Yhdestä yksittäisestä syystä onnettomuuksia ei yleensä tapahdu, vaan liian monen riskitekijän yhtäaikainen toteutuminen lopulta johtaa onnettomuuteen.

Harrasteilmailija voi siis itse vaikuttaa hyvin paljon toimintansa riskitasoon omilla valinnoillaan ja pitämällä itsensä tietoisena mahdollisista riskeistä. Perusasiat näistä opitaan jo lupakirjakursseilla, mutta tietojaan on syytä päivittää jatkuvasti seuraamalla mm. alan julkaisuja ja keräämällä ns. kuppilatiimaa eli keskustelemalla muiden alan harrastajien kanssa.

Tilastollisesti harrasteilmailu vastaa riskitasoltaan esimerkiksi moottoripyöräilyä.

Suurin osa harrasteilmailijoista harrastaa lajiaan kerhojen omistamilla ilma-aluksilla. Tyyppihyväksyttyjä moottorilentokoneita on mahdollista myös vuokrata kaupallisilta yrityksiltä. Kerhojen kalustoa vuokrataan vain jäsenille, mutta jäsenmaksut ovat useimmiten varsin muodollisia.

Erityisesti purjelennossa hinnoittelumalleja on lähes yhtä monta kuin on kerhojakin. Purjelentokoneen hinaaminen ilmaan maksaa lähtötavasta (vintturi-, auto-, lentokonehinaus) riippuen 10–30 euroa kerralta. Tämän jälkeen purjelentäjä voi pysytellä ilmassa säästä ja omista taidoistaan riippuen kymmenestä minuutista useisiin tunteihin. Koneen käytöstä kerhot voivat periä vuokraa lentoajan tai lentojen lukumäärän mukaan tai koko kauden lennot kattavan kausimaksun.

Moottorikäyttöisten ilma-alusten hinnoittelu perustuu pääosin lentoaikaan. Ultrakeveiden koneiden tuntivuokrat ovat tyypillisesti 100 euron molemmin puolin ja yksimoottoristen moottorilentokoneiden 100–200 euroa / lentotunti, sisältäen polttoaineet. Lisäksi kerhot saattavat periä joidenkin satojen eurojen suuruisen vuotuisen kalustomaksun lentäviltä jäseniltään.

Lupakirjakurssien hinnat

Kerhojen tarjoamassa koulutuksessa kurssin teoriaosuuden hinnat ovat tyypillisesti joitakin satoja euroja lupakirjaluokasta riippuen. Lento-osuudesta kertyy kustannuksia lähinnä kalustovuokrasta. Lisäksi joitakin satoja euroja kuluu mahdollisiin opettajan palkkioihin, ilmailulääkärissä käyntiin ja viranomaismaksuihin.

Yllä koulutuksen kestoa käsittelevässä osiossa on koottu eri lupakirjakurssien hintaluokkia oppilaalle, jolla ei ole aiempia ilmailulupakirjoja. Tarkemmat hintatiedot saat koulutusorganisaatioilta.

Ilma-alus on lentokelpoinen silloin, kun se on suunniteltu, valmistettu, huollettu ja varustettu siten, että sitä voidaan turvallisesti käyttää ilmailuun. Tyyppihyväksytyn ilma-aluksen omistajan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että kone on hyväksytyn tyyppisuunnitelman mukainen, sekä huollettu ja varustettu tyyppihyväksynnän haltijan ohjeiden mukaan ohjeissa määriteltyjä käynti- ja kalenteriaikarajoja noudattaen.

Lentokäsikirjat ja niiden hyväksyntämenetelmät ovat uudistuneet Euroopan lentoturvallisuusviranomaisen toimivallan laajentumisen myötä. Euroopan lentoturvallisuusvirasto EASA (European Aviation Safety Agency) hyväksyy ilma-alusten uudet lentokäsikirjat konetyypeittäin.

Lentokäsikirja on olennainen osa ilma-aluksen tyyppihyväksyntää. Koska tyyppihyväksyntä on siirtynyt EASAn  toimivaltaan, ei lentokäsikirjaa tarvitse enää lähettää hyväksyttäväksi Traficomille. EASA hyväksyy uudet lentokäsikirjat konetyypeittäin.

Käsikirjoja ei tarvitse toimittaa EASAan, sillä hyväksyntä on uusissa käsikirjoissa jo valmiina. Niissä on teksti "EASA approved" sekä hyväksyntään liittyvä numero. Traficom ei myöskään enää kirjoita ilma-aluksille konekohtaista lentokäsikirjan etulehteä.

Tarkistuslista

Ilma-aluksessa on oltava tarkistuslista, jonka sisältö vastaa hyväksytyn lentokäsikirjan toimintaohjeita, ilma-aluksen varustusta ja ilma-alukselle hyväksyttyä lentotoimintamuotoa. Tarkistuslista voi olla suomen kielellä tai samalla kielellä kuin lentokäsikirja. Jollei tarkistuslistan sisältöä ole määritelty lentokäsikirjassa, on tarkistuslistassa esitettävä tarpeelliset menettelyt, jotka liittyvät normaalitoimintaan, epänormaaleihin tilanteisiin ja hätätilanteisiin.

Ultrien ja harrasterakenteisten ilma-alusten lento-ohjekirjat hyväksyy edelleen ilma-aluskatsastaja. Lentokäsikirja tarvitaan vain niissä ilma-aluksissa, joiden tyyppispesifikaatiossa sellainen mainitaan. Monissa vanhemmissa koneissa riittävät ohjekilvet.

Vanhat lentokäsikirjat kelpaavat sellaisenaan edellyttäen, että ne ovat ajan tasalla. Lentokäsikirja saa edelleen olla suomen-, ruotsin- tai englanninkielinen.