Tietoa tuulivoimaloiden rakentajille
Tuulivoimaloilla on vaikutuksia sekä liikenne- että viestintäverkoille. Tuulivoimalat voivat vaikuttaa radiotaajuuksien käyttöön pohjaavien viestintäverkkojen toimivuuteen. Tuulivoimalat muodostavat myös lentoesteitä, joiden osalta vaikutukset ilmailun turvallisuudelle on huomioitava. Samoin merituulivoimaloiden rakentamisen yhteydessä on huomioitava vaikutukset meriliikenteen infrastruktuurille. Tällä sivulla on kuvattu tarkemmin tuulivoimaloiden edellä mainittuja vaikutuksia sekä annetaan tietoa tuulivoimaan liittyvistä menettelyistä.
Tuulivoimalat ja viestintäverkot
Tuulivoimapuisto on laaja rakennushanke, jolla voi olla vähäisiä vaikutuksia lähes kaikkiin lähietäisyydellä oleviin radiojärjestelmiin. Tuulivoimalat saattavat vaimentaa radiosignaalia, joka kulkee tuulivoimapuiston läpi, tai suuritehoinen radiosignaali voi heijastua tuulivoimalan rakenteista ja häiritä signaalin vastaanottoa. Tämän takia tuulivoimarakentajan on tärkeää ilmoittaa rakentamisesta kaikille tiedossa oleville radiojärjestelmien käyttäjille rakennusalueen lähialueella. Sopiva koordinointietäisyys on noin 30 kilometriä. Taulukossa on kuvattu radiotaajuuksien käyttäjätahoja, joiden käyttämien radioverkkojen toimintaan tuulivoimalat voivat vaikuttaa:
Tuulivoimatoimijoiden tulisi pyrkiä yhteistyöllä eri tahojen kanssa, ratkaisemaan ennakoiden mahdolliset viestintäverkkojen käytölle aiheutuvat haasteet, jotta häiriöitä ei pääsisi syntymään.
Tuulivoimalat ja lentoturvallisuus
Tuulivoimalat muodostavat lentoesteitä ja siten niiden vaikutus lentoliikenteeseen ja –turvallisuuteen tulee selvittää. Ilmailulain (864/2014) 158 § edellyttää lentoestelupaa tuulivoimaloiden, niiden rakentamiseen tarkoitettujen nostureiden sekä mahdollisten muiden hankkeen kannalta tarpeellisten korkeiden esteiden pystytykseen ennen pystyttämistä. Tarkemmin lentoesteluvan hankkimisesta on kerrottu sivulla Hae lupaa lentoesteelle. Voimalat on varustettava lentoestevaloin lentoesteluvan ehtojen mukaisesti.
Merituulivoima ja meriliikenteen infrastruktuurin huomioiminen
Merituulivoimapuiston sijoittuessa väylien tai alusten liikennöintialueiden läheisyyteen, se voi aiheuttaa haittaa sekä alusten tutkajärjestelmille että meriliikenteen ohjauksen tutkavalvonnalle ja aiheuttaa vaaraa merenkulun turvallisuudelle.
Suomen rannikolla on yli 10 000 kilometriä yleisiä kulkuväyliä, jotka levittäytyvät pitkin Suomen rannikkoa. Lisäksi ranta-alueilla on noin 100 meriliikenteen ohjauksen kiinteää VTS-tutkaa. Olemassa olevan laajan väylä- ja tutkaverkoston johdosta, suunniteltavat merituulivoimapuistot sijoittuvat usein myös suhteellisen lähelle väyliä tai väylän ja VTS-tutkan väliin. Suunniteltaessa tuulivoimaloita merialueelle, huomiota tulee kiinnittää jo suunnittelun alkuvaiheessa väyläverkostoon, merenkulun turvalaitteisiin sekä merenkulun tutkajärjestelmiin, jotka osaltaan asettavat vaatimuksia soveltuville merituulivoima-alueille merenkulun näkökulmasta. Väyläalueelle tuulivoimaloiden rakentaminen on kiellettyä sen estäessä merenkulun sille osoitetulla alueella. Myös ankkurointialueet ja väylien lähestymisalueet ovat tärkeä osa väylärakennetta ja niitä koskevat samat esteettömyysvaatimukset. Kaikki Suomen kauppamerenkulun väylät ovat liikenteenohjauksen piirissä, jonka keskeisin havaintoväline on tutka. Tutkien häiriötön toiminta on välttämätöntä, ja mikäli merituulivoimahanke aiheuttaa niille häiriötä, haitta on kompensoitava uudella tutkalla.
Merituulivoimahankkeissa, joissa tuulivoimaloiden vaikutuksia merenkulkuun tai merenkulun infrastruktuuriin ei ole tarkemmin selvitetty, tuulivoimaloita ei tule suunnitella 1,5 kilometriä lähemmäksi väylän reunalinjoja eikä ankkurointialueita merenkulun turvallisuuden ja häiriöttömän liikennöinnin varmistamiseksi.
Pohjoisilla merialueilla talvimerenkulku voi edellyttää myös lähtökohtaisen 1,5 km:n etäisyyden kasvattamista merituulivoimaloiden ja väylien sekä ankkurointialueiden välillä merenkulun toimintaedellytysten varmistamiseksi.
Traficom voi arvioida em. etäisyysvaatimusta tarkemmin, kun merituulivoimapuiston vaikutukset mm. merenkulun paikannus- ja tutkajärjestelmille ja merenkulun turvallisuuteen ja väylien käytölle on selvitetty.
Talousvyöhykkeellä, reittijakojärjestelmien ja ulkomerellä merenkulun liikennöintialueiden sekä väylien lähestymisalueiden ja merituulivoima-alueiden välinen etäisyys tulee olla 1-3 merimailia. Alueelle soveltuvan etäisyysvaatimuksen tarkempi mitoitus on harkittava tapauskohtaisesti perustuen mm. hankealueen sijaintiin, talvimerenkulun toimintaedellytysten varmistamiseen, hankkeesta tehtyihin asianmukaisiin selvityksiin ja merenkulun toimijoiden riskienarviointiin.
Selvitysten yksityiskohdista on suositeltavaa olla yhteydessä Traficomiin ja Fintrafficin Meriliikenteenohjaukseen jo hankesuunnittelun alkuvaiheessa, kuten myös merituulivoimaan soveltuvista merialueista merenkulun näkökulmasta.
Lisätietoja:
Merivoimalahankkeet: Liikenne- ja viestintävirasto, jani.koiranen@traficom.fi
Merituulivoiman ja merenkulun sekä merenkulun infrastruktuurin yhteensovittaminen
Lentoesteluvat: https://www.traficom.fi/fi/asioi-kanssamme/hae-lupaa-lentoesteelle
Tuulivoimapuistojen vaikutukset radiojärjestelmille ja haittavaikutusten vähentäminen
Ohje tuulivoimalan rakentamisesta liikenneväylien läheisyyteen