Passiivi-infran yhteiskäytön toimintamallit

Piensolutukiaseman koko, teholuokat ja sijoitus

Euroopan komissio on asettanut vaatimukset piensolutukiasemien kokoon, sijoittamiseen ja teholuokkiin liittyen.

Vaatimusten pääkohdat ovat seuraavat:

• Tukiasema pitää sijoittaa joko näkymättömiin tai asentaa tukirakenteeseensa visuaalisesti huomaamattomalla tavalla. 
• Tukiaseman käyttö tai sijoittaminen ei saa vaarantaa ihmisten terveyttä ja turvallisuutta. 
• Tukiaseman näkyvän osan kokonaistilavuus saa olla enintään 20 litraa (antennijärjestelmä).
• Piensolutukiasemat voivat olla teholuokaltaan muutama milliwattia (asennusluokka E0), 2 wattia (asennusluokka E2) tai 10 wattia (asennusluokka E10).
• Asennusluokassa E10 antennin matalimman säteilevän osan on sijaittava vähintään 2,2 metriä yleisen kulkutien yläpuolella niin, että antennin pääsäteilykeilan ja kaksi metriä pitkän ihmisen välinen etäisyys on vähintään 20 cm.

Teleyrityksellä on oikeus sijoittaa piensolutukiasema toisen omistamalle tai hallitsemalle alueelle

Piensolutukiasemien sijoittamisissa sovelletaan sähköisen viestinnän palvelulakia (SVPL, 229 §). Sen mukaan teleyrityksillä on oikeus sijoittaa 

• matkaviestinverkon tukiasema, tukiasemaan liittyvä laite ja kaapeli
• toisen omistamalle tai hallitsemalle alueelle 
• toisen omistamaan tai hallitsemaan rakennukseen (SVPL, luku 28).

Lakia sovelletaan tilanteissa, joissa piensolutukiasema palvelee yleisiä tietoliikenneyhteyksiä ja toimii pienalueen langattomana liityntäpisteenä.

Sijoittamisehtojen pitää olla oikeudenmukaisia, kohtuullisia, avoimia ja syrjimättömiä

Pääsääntöisesti pientukiaseman sijoittamiseen tai käyttöönottoon ei tarvita viranomaisen myöntämää lupaa. Poikkeustapauksia ovat kuitenkin rakennukset tai alueet, jotka ovat arvokkaita tai suojeltavia

• arkkitehtuurin 
• historian 
• luontoarvojen tai
• yleisen turvallisuuden vuoksi. 

Näissä tapauksissa piensolutukiasemaa ei saa sijoittaa ilman lupaa tai sijoittaminen voidaan kieltää.

Teleyritysten asentamisoikeus perustuu teledirektiivin 57 artiklaan, jonka tavoitteena on lisätä nopeiden verkkojen rakentamista ja selkeyttää kokonaisuuteen liittyviä käytäntöjä koko EU:n alueella. 

Piensolutukiasemien sijoittamisehdot saa Traficomin Verkkotietopiste-palvelusta

Lain mukaan valtion ja kunnallisen viranomaisen sekä valtion liikelaitoksen on ilmoitettava Traficomin Verkkotietopiste-palveluun verkkosivuosoite, josta saa lisätietoa piensolutukiasemien sijoittamisehdoista (SVPL, 229 §).

Sijoittamisehdoilla tarkoitetaan mahdollisuutta sijoittaa piensolutukiasema viranomaisen hallinnassa olevaan kiinteistöön, rakennukseen tai rakennelmaan, jos se teknisesti soveltuu sijoittamiseen tai jos sitä tarvitaan liityntäpisteen yhdistämiseen runkoverkkoon.

Jos viranomainen toimii vuokratiloissa, sijoittamisehtojen ilmoittamisesta voi erikseen sopia, silti velvollisuus on viranomaisen vastuulla.

Mihin tietoa käytetään?

Teleyritykset käyttävät sijoituspaikkatietoja ja niihin liittyviä ehtoja selvittääkseen, voiko tukiaseman sijoittaa viranomaisen kiinteistöön, rakennukseen tai rakennelmaan. 

Traficom käyttää Verkkotietopisteeseen toimitettuja tietoja SVPL:n noudattamisen valvontaan viraston lakisääteisen tehtävän mukaisesti.

Lisätietoja

Yhteisrakentamislain mukainen fyysisen infrastruktuurin eli passiivi-infran määritelmä on laaja ja se pitää sisällään hyvin erilaisia rakenteita ja rakennelmia. Lain mukaan fyysisellä infrastruktuurilla tarkoitetaan rakennetta, rakennelmaa, rakennusta tai niiden osaa, johon on tarkoitus sijoittaa muita verkon osia ilman, että siitä itsestään tulee aktiivinen verkon osa.

Fyysisiä infrastruktuureja ovat esimerkiksi suojaputket, kaapelikanavat, tarkastus- ja kaapelikaivot, jakokaapit, pylväät, mastot, tornit, antennilaitteistot ja rakennukset, erityisesti rakennusten ulkopinnat. Sen sijaan kaapelit, kuidut tai mustat kuidut eivät ole määritelmän mukaisia fyysisiä infrastruktuureja. Talousvesiverkot eivät kuulu lain soveltamisalaan, joten myöskään niihin kuuluvat rakenteet, rakennelmat tai rakennukset eivät kuulu fyysisen infrastruktuurin käsitteen piiriin.

Velvollisuus passiivi-infran yhteiskäyttöön koskee verkkotoimijoita. Yhteisrakentamislakia sovelletaan vain jos yhteiskäytön yhtenä osapuolena on viestintäverkko.

Eri verkkojen soveltuvuus yhteiskäyttöön vaihtelee. Yhteistyössä verkkotoimijoiden kanssa on määritelty, miltä osin passiivisen infraan kuuluvat verkon osat ovat yhteiskäytettävissä ja minkälaisia reunaehtoja rakenteiden hyödyntämiseen liittyy.

Lisätietoa passiivi-infran soveltuvuudesta yhteiskäyttöön:

• Passiivi-infran asiantuntijaryhmän raportti: Passiivisen infran määritelmät ja soveltuvuus yhteiskäyttöön
• Infograafi johtoteistä ja kaapelikanavista sekä niiden soveltuvuudesta yhteiskäyttöön
• Infograafi laitetiloista ja kaivoista sekä niiden soveltuvuudesta yhteiskäyttöön
• Infograafi pylväistä, mastoista, torneista ja muista rakenteista sekä niiden soveltuvuudesta yhteiskäyttöön

Passiivi-infran yhteiskäyttöön liittyvät seuraavat vaiheet:

1. Suunnittelu: Infran suunnitteluvaiheessa arvioidaan eri toteutusvaihtoehtoja. Passiivisen infran käytön soveltuvuuden suunnittelu sisältyy yleensä verkkotoimijan infran hanke- tai esisuunnitelmavaiheeseen. Suunnitteluvaiheessa selvitetään passiivisen infran yhteiskäytön ja yhteisrakentamisen mahdollisuudet. Suunnitteluvaiheeseen kuuluu myös fyysisen infrastruktuurin sijoittamiseen, kaavoitukseen, lupamenettelyihin sekä sijoittamissopimuksiin liittyvien käytänteiden selvittäminen.
2. Saatavuuden selvittäminen: Selvitetään keitä toimijoita alueella on ja passiivisen infran olemassaolo halutulla alueella. Passiivisen infran saatavuudesta tehdään saatavuuskysely tarpeellisille vastaanottajille.
3. Yhteiskäyttöpyyntö ja siihen vastaaminen. Verkkotoimija toimittaa passiivi-infran omistajalle kirjallisen pyynnön fyysisen infrastruktuurin komponentin yhteiskäytöstä. Passiivi-infran omistaja vastaa kirjallisesti saamaansa yhteiskäyttöpyyntöön.
4. Yhteiskäytöstä sopiminen: Yhteiskäyttöpyynnön vastaanottaja ja lähettäjä sopivat passiivisen infran komponentin yhteiskäytöstä vastuineen ja velvoitteineen. Verkkotoimija voi kieltäytyä myöntämästä käyttöoikeutta fyysiseen infrastruktuuriinsa tiettyjen yhteisrakentamislain mukaisin perustein.
5. Infraomaisuuden yhteiskäytön elinkaari. Passiivisen infran yhteiskäyttö aloitetaan sopimuksen mukaan. Yhteiskäytöstä sopineet toimijat ylläpitävät passiivista infraa ja myös sinne sijoittuvaa komponenttia. Passiivisen infran yhteiskäyttö päätetään sopimuksessa määritellyllä tavalla.

Viestintäverkkojen osalta yhteiskäyttöprosessiin liittyy myös markkinointi ja myynti. Rakentaminen ja siihen liittyvä passiivisen infran kysyntä syntyy liittymien markkinoinnin ja myynnin kautta. Tätä tehdään samanaikaisesti passiivi-infran yhteiskäyttöprosessin alussa olevien vaiheiden kanssa. Vasta kun on päästy alueella liittymien myyntitavoitteeseen, tehdään päätös verkon rakentamisesta ja hankkeeseen lähdöstä ja ollaan valmiit tekemään sopimukset ja hakemaan lupia. 

Lisätietoa passiivi-infran yhteiskäytön prosessista:

Passiivisen infran yhteiskäytön prosessit ja tulevien tarpeiden ennakointi -raportti

Passiivisen infran yhteiskäytön vaiheet

Näin onnistut passiivisen infran yhteiskäytössä

Passiivisen infran kokonaisprosessi

Yhteisrakentamislaissa passiivi-infran yhteiskäyttö on pääsääntö. Infran yhteiskäyttö edellyttää verkkotoimijan tekemää kirjallista saatavuuskyselyä. Verkkotoimijan on kyselyssään kuvattava tarve, käyttötarkoitus sekä hanke aikatauluineen. Pyynnön tulee olla yksilöity. Verkkotoimija voi kieltäytyä myöntämästä käyttöoikeuden fyysiseen infrastruktuuriinsa vain, jos kieltäytymiselle on jokin seuraavista perusteista: 

1) fyysisen infrastruktuurin tekninen soveltumattomuus yhteiskäyttöön;

2) verkkotoimijan oma käyttö ja kohtuullinen tuleva tarve;

3) yleisen tai kansallisen turvallisuuden vaarantuminen;

4) muiden samassa fyysisessä infrastruktuurissa tarjottavien palvelujen vaarantuminen.

Verkkotoimijan on vastattava kirjallisesti saatavuuskyselyyn kuukauden kuluessa kyselyn vastaanottamisesta sekä perusteltava mahdollinen kieltäytymisensä. 

Yhteistyössä verkkotoimijoiden kanssa on määritelty hyvä käytänteet saatavuuskyselyiden tekijöille ja vastaanottajille.

Verkkotietopiste palvelee myös saatavuuskyselyiden tekijöitä. Verkkotoimijat toimittavat tiedot passiivi-infra-alueista Verkkotietopisteeseen. Yhteiskäyttöä pyytävä toimija selvittää Verkkotietopisteen kautta alueella olevaa passiivista infraa ja lähettää saatavuuskyselyitä infran omistajille. 

Alueiden kaavoitus on keskeinen osa suunnitteluprosessia. Kaavoituksessa tulisi huomioida passiivisen infran rakentamisen vaatimat aluetarpeet ja eri verkkojen vaatimien rakenteiden sijoittelu.

Yhteinen suunnittelu tulisi aloittaa riittävän aikaisin ja pyrkiä löytämään kaikkia verkkoja mahdollisimman hyvin palvelevia ratkaisuja. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää myös mastojen ja muun matkaviestinverkkojen tarvitseman infrastruktuurin suunnitteluun ja sijoittamiseen.

Passiivisen infran rakentamishankkeiden lupamenettelystä määrätään useassa eri laissa. Lainsäädäntö määrää suurelta osin toimintatavoista. Toimintatapojen kehittämiseksi on luotu suosituksia kuntien ja verkkotoimijoiden kanssa yhteistyössä. 

Lue lisää: Passiivi-infran suunnittelu, kaavoitus ja luvat: Nykytila ja suositukset -raportti.

Alla olevissa infograafeissa on kuvattu, mitä toimenpiteitä edellytetään sekä maanpäällisen että maanalaisen infran sijoittamisessa.

Lupamenettelyt

Maanomistajan luvat ja sopimukset sijoituksesta

Sijoittamisoikeus

Maanpäällisten laitteiden (esim. puistomuuntamo) rakentamiseen liittyvät keskeiset lupamenettelyt

Voimajohtojen läheisyydessä

Kulttuuriympäristöt

Luonnosuojelualueet

Despron selvitys yhteisrakentamisen kustannusvaikutuksista sekä lupamaksuista.

Yhteiskäytöstä tehdään aina erillinen sopimus.

Tämä sopimusehtoja koskeva suositus on osa Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin passiivisen infrastruktuurin (myöhemmin passiivi-infra) asiantuntijaryhmän työtä, jonka tavoitteena on kehittää toimintamalleja passiivi-infran yhteisrakentamisen ja -käytön lisäämiseksi. Asiantuntijaryhmän työn tarkoitus on luoda hyviä käytäntöjä yhteisrakentamislaissa säädettyjen velvollisuuksien noudattamiseen sekä helpottaa toimijoiden välistä yhteistyötä. 

Muutostilanteiden hallinta koskee tilanteita, joissa passiivi-infraan ja siihen sijoitettuihin kaapeleihin ja laitteisiin kohdistuu muutostarpeita muun infran, esimerkiksi tie- ja katurakentamisen seurauksena.

Rejlers Finlandin raportti: Passiivi-infran muutostilanteiden hallinta.