Vastuut ilma-aluksen lentokelpoisuudesta

Ilmailulain ja EU:n huoltotoiminta-asetuksen mukaan ilma-aluksen lentokelpoisuudesta vastaa omistaja. Jos ilma-aluksella on ilma-alusrekisteriin merkitty käyttäjä, niin omistajan vastuu siirtyy tälle rekisteriin merkitylle käyttäjälle. Myös ilma-aluksen vuokrasopimuksessa voidaan sopia vastuun siirtymisestä vuokraajalle. Ohjaajan näkökulmasta ilma-alusta voidaan pitää lentokelpoisena, jos lennolla mukana pidettävät asiakirjat ovat voimassa eikä ole havaittavissa mitään vikoja, joita ei olisi asianmukaisesti siirretty. Omistajan kannalta asia ei ole lainkaan näin yksinkertainen.

Huoltojen tekeminen ajallaan on vaatimuksena lentokelpoisuudelle

Ilma-alus on lentokelpoinen vain, jos kaikki huolto-ohjelman mukaiset huollot on tehty ajallaan. Yksityiskäytössä olevan ilma-aluksen lokikirjaan ei ole pakko tehdä mitään merkintöjä siitä, milloin seuraava huoltotoimenpide olisi tehtävä, eli milloin lentokelpoisuus päättyy. Siten ohjaaja ei oikeastaan voi tietää, onko ilma-alus lentokelpoinen vai ei. Omistaja on vastuussa siitä, että ilma-aluksella ei lennetä, jos se ei ole lentokelpoinen.

Ilma-alus ei ole lentokelpoinen, jos ilma-aluksen huoltovaatimuksiin kuuluu esimerkiksi öljyjen vaihto 120 päivän välein ja edellisestä öljyjen vaihdosta (ja huoltotodisteen antamisesta siitä) on kulunut yli 120 päivää. Samoin ilma-alus ei ole lentokelpoinen, jos huoltovaatimuksiin kuuluu vaikkapa jarrunesteiden vaihto neljän vuoden välein ja edellisestä jarrunesteiden vaihdosta on kulunut yli neljä vuotta, vaikka vuosihuolto olisi tehty juuri viikkoa aiemmin.

Toisin kuin monesti luullaan, huolto-organisaatio ei ole vastuussa ilma-aluksen lentokelpoisuudesta. Huolto-organisaatio vastaa ainoastaan tekemänsä, omistajan tilaaman työn lentokelpoisuudesta. Omistaja on vastuussa siitä, että kaikki huollot on tehty ajallaan, eli kaikkien tarvittavien huoltojen tilaamisesta ja huoltotodisteiden säilyttämisestä huoltokirjanpidossa. Tätä kutsutaan ns. jatkuvan lentokelpoisuuden hallinnoinniksi. Jos omistaja on tilannut vain vuosihuollon, mutta ei neljän vuoden jaksolla olevia toimenpiteitä, niin huolto-organisaatio tekee vain vuosihuollon. Asiakashan voi haluta tilata neljän vuoden toimenpiteet vaikka joltain toiselta huolto-organisaatiolta tai jonain toisena ajankohtana. Omistaja vastaa siitä, että koneella ei lennetä ennen kuin myös ne on tehty.

Ilma-alukselle tarvitaan huolto-ohjelma

Ilma-aluksen omistaja on vastuussa myös siitä, että ilma-alukselle on laadittu huolto-ohjelma (johon on koottu yhteen kaikki ilma-alusta koskevat huoltovaatimukset) sekä huolto-ohjelman pitämisestä ajan tasalla. Erillinen huolto-ohjelma tarvitaan, koska ilma-aluksen huoltokäsikirjassa oleva huoltolista ei yleensä sisällä kaikkia ilma-alusta koskevia huoltovaatimuksia. Esimerkiksi viranomainen voi antaa lentokelpoisuusmääräyksiä, jotka edellyttävät toistuvia tarkastuksia. Ilma-alukseen on myös voitu asentaa jokin varuste, kuten vaikkapa hätäpaikannuslähetin, jolla on huoltovaatimuksia. Ilma-alukseen on voitu tehdä jokin muutostyö, johon kuuluvat omat huolto-ohjeet.

Muutokset voivat muuttaa ilma-aluksen huoltokäsikirjassa esitettyä huoltolistaa. Esimerkiksi lentoonlähtömassan korotukseen voi liittyä rakenteiden väsymistarkastusvälin lyhentyminen. Samoin vaikkapa potkurin vaihtaminen toisentyyppiseen edellyttää luonnollisesti myös huoltovaatimusten vaihtamista kyseistä potkurityyppiä koskeviin vaatimuksiin. Nämä kaikki kootaan yhteen huolto-ohjelmassa, jonka perusteella voidaan laatia ilma-alusta koskeva huoltoaikaseuranta. Huoltoaikaseurannasta nähdään, mihin saakka ilma-aluksen lentokelpoisuus on voimassa ja kuinka kauan aikaa minkäkin huoltovaatimuksen tekemiseen on jäljellä. Huoltoaikaseurannan perusteella omistaja voi nähdä, mitä huoltoja kannattaa tilata seuraavaan huoltotapahtumaan, jotta ilma-alukselle saadaan riittävästi lentokelpoisuusaikaa ennen seuraavien huoltovaatimusten erääntymistä. Näiden huoltojen tekemisestä omistaja tekee työtilauksen huolto-organisaatiolle tai muulle hyväksytylle huoltajalle.

Huoltotoiminta-asetus antaa yksityiskäytössä olevien Part-ML -ilma-alusten omistajalle mahdollisuuden hyväksyä huolto-ohjelma itse. Huolto-ohjelman hyväksyminen omalla vastuulla tuo helpotusta byrokratiaan ja kustannuksiin, mutta edellyttää omistajalta entistä suurempaa paneutumista huoltovaatimuksiin.

Vahingonkorvausvastuu

Omistajan vastuu tarkoittaa todellista vastuuta, joka voi ääritapauksessa konkretisoitua vahingonkorvausvastuuna onnettomuuden seurauksista. 

Vastuun siirtäminen organisaatiolle

Omistaja voi siirtää vastuun huolto-ohjelman laatimisesta ja ylläpidosta sekä jatkuvan lentokelpoisuuden hallinnoinnista hyväksytylle jatkuvan lentokelpoisuuden hallintaorganisaatiolle. Tämä edellyttää ko. organisaation kanssa tehtävää sopimusta. Organisaatio voi toimia myös omistajan edustajana viranomaisasioinnissa, jos niin on sovittu. Hyväksytyllä organisaatiolla on viranomaisen myöntämä toimilupa (CAMO tai CAO). Toimiluvan myöntää EU-jäsenvaltiossa organisaation kotivaltion ilmailuviranomainen, tai kollmannessa valtiossa toimivalle organisaatiolle EASA. Viranomaiset voivat julkaista tietoja myöntämistään toimiluvista. Traficomin myöntämät toimiluvat on julkaistu sivulla Voimassaolevat lentokelpoisuuden organisaatioluvat

Mekaanikon tai muun asiantuntijaksi otaksutun henkilön käyttö jatkuvan lentokelpoisuuden hallinnoinnissa voi olla avuksi, mutta vastuu näiden henkilöiden lentokelpoisuuden hallinnoinnin asiantuntijuuden arvioimisesta ja tekemisistä on yksiselitteisesti omistajalla.

Ilma-aluksen rekisteröinti ja lennolla mukana pidettävät asiakirjat

Ilmailulain mukaan omistajan tulee ilmoittaa rekisteritiedoissa tapahtuvista muutoksista 14 vuorokauden kuluessa viranomaiselle. Jollei ilmoitusta ole tehty, Liikenne- ja viestintävirasto voi kieltää ilma-aluksen käyttämisen.

Mikäli ilma-alus säilyy saman valtion rekisterissä, säilyvät lentokelpoisuusasiakirjat voimassa myös omistajan vaihdoksessa. Uuden omistajan tulee kuitenkin laatia koneelle uusi huolto-ohjelma, jossa otetaan huomioon toiminnan laadusta johtuvat vaatimukset ja päivitetään omistajan ja lentokelpoisuuden hallinnoinnista vastaavan tiedot.

Rekisteröintivaltion vaihtuessa tulee omistajan hakea ilma-alukselle uusi lentokelpoisuustodistus ja radiolupa uuden rekisteröintivaltion viranomaiselta, samoin kuin melutodistus, jos ilma-alukselle sellainen tarvitaan. Ilma-alukselle on otettava myös EU:n vakuutusasetuksen edellyttämät pakolliset vakuutukset.

Ilma-aluksen ohjaaja on vastuussa ilma-aluksen käyttämisestä hyväksytyn lentokäsikirjan ohjeiden mukaisesti, lentoa edeltävien tarkastusten tekemisestä mahdollisten lentokelpoisuuden puutteiden havaitsemiseksi, sekä lentokelpoisuudessa havaittujen puutteiden ilmoittamisesta lentokelpoisuuden hallinnoijalle ja/tai huoltajalle. Lennolle ei saa lähteä, jollei puutteita ole korjattu tai siirretty korjattavaksi myöhemmin hyväksytyn vähimmäisvarusteluettelon mukaisesti.

Yksityiskäytössä olevan Part-ML -ilma-aluksen vikoja voi siirtää myös ilma-aluksen ohjaaja ei-pakollisten varusteiden vikojen osalta, sekä muiden vikojen osalta lentokelpoisuuden hallinnoijan suostumuksella (=CAMO/CAO tai omistaja).

Lentoturvallisuuden vakavasti vaarantavat ilma-aluksen viat on korjattava, ennen kuin ilma-alus lähtee uudelleen lennolle.

Huom! Ohjaajan ei ole suositeltavaa tilata huoltoja ilma-aluksen lentokelpoisuuden hallinnoijan tietämättä, koska tällöin hänen on vaikea kantaa vastuunsa ilma-aluksen lentokelpoisuuden hallinnoinnista.

Huoltaja on vastuussa jatkuvan lentokelpoisuuden hallinnoijan tilaaman työn suorittamisesta ja tekemänsä työn lentokelpoisuudesta. Huoltajan on annettava työstään huoltotodiste, jossa eritellään mitä töitä on tehty, mitä tilatuista töistä on mahdollisesti jäänyt tekemättä ja mitä ohjeita huollon tekemiseen on käytetty.

Erittelyn on oltava riittävän tarkka, jotta huoltokirjanpitoa myöhemmin tutkittaessa ei jää epäselvyyttä mitä toimenpiteitä on tehty, koska lentokelpoisuuden hallinnoijan ja lentokelpoisuustarkastusta tekevän henkilön tulisi pystyä huoltokirjanpidon perusteella selvittämään lentokelpoisuustilanne. Myös käytettyjen osien ja komponenttien lentokelpoisuusdokumentit on toimitettava jatkuvan lentokelpoisuuden hallinnoijalle, koska hänellä on velvollisuus säilyttää ne.

Hyväksytyt huolto-ohjeet

Huoltotoiminta-asetuksen mukaan huoltajalla on oltava pääsy voimassaoleviin sovellettaviin huolto-ohjeisiin ja vain niitä on käytettävä huoltoa tehtäessä. Tällaisia ohjeita ovat toimivaltaisen viranomaisen tai EASAn vahvistamat ohjeet, lentokelpoisuusmääräykset (AD:t) sekä tyyppihyväksynnän haltijan, lisätyyppihyväksynnän haltijan tai muun Osa 21, eli tyyppihyväksyntäasetuksen mukaisesti hyväksytyn suunnitteluorganisaation julkaisemat ohjeet. Suunnitteluorganisaation toimilupanumero on muotoa EASA.21J.(luvan numero).
Tyyppihyväksyntä voi olla lentorangalla, moottorilla ja potkurilla, joten näillä voi olla tyyppihyväksyntäasetuksen tarkoittamat tyyppihyväksynnän haltijat. Lisätyyppihyväksyntöjä (STC) voi olla erilaisille muutoksille ilma-aluksen tyyppisuunnitteluun, jonka haltijana on joku muu kuin tyyppihyväksynnän haltija. Näillä kaikilla on oltava suunnitteluorganisaation toimilupa. Lisäksi hyväksytty suunnitteluorganisaatio voi toimilupansa puitteissa suunnitella pieniä muutoksia ja korjauksia. Näiden julkaisemat huolto-ohjeet ovat siis hyväksyttyjä. Kuka tahansa voi suunnitella pieniä muutostöitä ja korjauksia ja hakea niille hyväksyntää viranomaiselta. Tällaiset viranomaisen vahvistamat ohjeet ovat siis myös hyväksyttyjä sen jälkeen, kun hyväksyntä on myönnetty.

On huomattava, että komponenttivalmistajat julkaisevat usein huolto-ohjeita valmistamilleen komponenteille. Tällaisilla valmistajilla ei yleensä ole suunnitteluorganisaation toimilupaa, joten niillä ei myöskään ole samanlaista vastuuta ohjeista ja niiden laadusta, eikä varsinkaan vastuuta niiden sopivuudesta tietylle ilma-alustyypille. Siksi tällaisia ohjeita ei saa käyttää ilma-aluksen huolloissa, ellei tyyppihyväksynnän tai muun suunnittelun hyväksynnän haltija omissa ohjeissaan viittaa tällaisiin ohjeisiin. Tällöin suunnittelun hyväksynnän haltija ottaa vastuun niiden sisällöstä. Yleensä suunnittelun hyväksynnän haltija kuitenkin antaa kokonaan omat huolto-ohjeensa, joihin sisältyy kaikkien suunnitelmaan kuuluvien komponenttien huolto-ohjeet.

Ilma-aluksen suunnittelun hyväksynnän haltija − eli tyyppihyväksynnän, lisätyyppihyväksynnän tai muutos- tai korjausluvan haltija − on vastuussa suunnittelun jatkuvasta lentokelpoisuudesta hyväksynnän myöntämisestä aina siihen saakka, kunnes viimeinenkin suunnitelman mukainen ilma-alus on lopullisesti poistettu käytöstä. Suunnittelun hyväksynnän haltijan tulee siis tuottaa ilma-aluksen jatkuvan lentokelpoisuuden ylläpitämiseksi tarvittavat ohjeet, seurata tuotteen käyttökokemuksia ja päivittää ohjeita tarvittaessa.

Huoltotoiminta-asetus edellyttääkin kaikkia lentokelpoisuuden kanssa tekemisissä olevia osapuolia raportoimaan havaituista lentoturvallisuutta vaarantavista seikoista suunnittelun hyväksynnän haltijalle ja viranomaiselle. Myös muista huollon hankaluuksista kannattaa raportoida suunnittelun hyväksynnän haltijalle, jotta parannuksia voitaisi saada aikaan.
Jos tyyppihyväksynnän haltija menettää suunnitteluorganisaation toimilupansa, eikä siten ole enää kykenevä vastaamaan velvoitteistaan (eikä mikään toinen organisaatio ota tyyppisuunnitelmaa vastuulleen), tulee viranomaisen ryhtyä toimenpiteisiin tyyppihyväksynnän perumiseksi. Tyyppihyväksynnän perumisen jälkeen orvoksi jääneen tyypin ilma-alusten käyttöä voidaan kuitenkin jatkaa yksityiskäytössä niillä ohjeilla, jotka on määritetty tyyppihyväksyntätodistuksen tietolehden tilalle annetussa erityisessä lentokelpoisuuden eritelmässä (SAS). Ansiolentotoimintaan eli kaupalliseen toimintaan ilma-alusta, jonka tyyppihyväksyntä on peruttu, ei saa käyttää.

Kenties on syytä mainita, että laki ei velvoita suunnittelun hyväksynnän haltijan henkilöstöä tekemään jatkuvan lentokelpoisuuden ohjeiden ylläpito- ja päivitystyötä ilman palkkaa, eikä jakamaan päivityksiä korvauksetta ilma-alusten käyttäjille.